Maskottipuku tuli kuin tulikin valmiiksi

Jouduin luopumaan kaapuideasta, koska ei juuri nyt ole varaa sijoittaa pariin metriin hyvää viittakangasta. Takapainoisuus kuitenkin saatiin korjattua.

Vääntelin siis paksusta rautalangasta tukisysteemin puvun takaosaan. Alla olevassa kuvassa näkyvä lenkki siis nojaa lapaluihin ja estää maskottipukua keikahtamasta pystyyn.

Pehmustettu tukiviritelmä.

Rautalankaviritys siis päällystettiin solumuoviputkella.

Ja enpä tajunnut pukua tehdessä pitää lukua materiaaleista, joten arvioin vain:
rautalankaa - 3m
vaahtomuovia, 10cm - 40 x 50 cm pala (oma)
vaahtomuovia, 1cm - 1 m² (oma)
froteelakanaa - 1,5 x 1,5 m

solumuoviputkea - 0,5 m
sideharsoa - 20 x 20 cm pala
uretaanilevyä - 30 x 40 cm pala
pleksilasikupuja - 2 kpl
oksia - 2 kg (oma)
ompelulankaa - 2 m
kuumaliimaa - 3 patruunaa
sprayliimaa - puoli pulloa
puuliimaa - 2 dl
maalipohja C - 2,5 l
pigmenttipastoja - 4 dl
akryylimaalia - 5 cl

Tunnitkin olisi voinut laskea mutta enpä tajunnut sitäkään :< nyt en osaa edes arvioida. Ensi kerralla sitten.

Ja tässä vielä vähän kuvia:

Istuttelin puita

Upea kokoelmani.

Keräsin kerrostalomme viereisestä pusikosta kippuroita oksia ja kannoin pariksi päiväksi sisälle kuivumaan. Luokkakaveri ystävällisesti suostui kuskaamaan nämä autolla kämpältämme koululle, tuota kasaa ei olisi saanut ehjänä kulkemaan bussissa, saatika sitten pyörällä.

Karsin huonoimmat pois ja siistin jäljelle jääneitä vähän. Ja tutustuin samalla työkaluun joka on pakko saada.

Japaninsaha - a must

Hieno ja näppärä keksintö <3 puun lisäksi voi sahailla myös esim. uretaanilevyä.

Ymmärsin niin, että oksat kiinnitetään puvun takaraivoon vastakappaleiden avulla, joten leikkelin uretaanista (tunnet ehkä paremmin nimellä Finnfoam) kuutioita joihin puhkoin oksanmentäviä reikiä.

Jaaaaa sitten liimaamaan. Tähän paras liima oli kuumaliima (jipii... olen sen kanssa niin taitava että...). Joten pistooli kuumenemaan ja mattoveitsellä viiltoja taktisesti sopiviin kohtiin. Oksa työnnettin viillosta läpi ja liimattiin nurjalta puolelta kiinni uretaanikuutioon.

Koulun liimapistoolit ovat muuten jotain aivan uskomattoman ammattilaispyssyjä, jollaista olen joskus pässyt aiemmin kokeilemaan. Ero tiimaripyssyihin on se, että liima on kuumana erittäin juoksevaa. Aiheutti monta läheltä piti -tilannetta, koska jouduin työskentelemään liimattavien kohtien alapuolella. Iik.

Muutama oksa jo kiinni.

Sisäpuolelta

Lopulta sain melko vähin vammoin kaikki oksat paikoilleen. Puvusta tuli mielestäni oikein hieno. Suunnittelin ensin tekeväni pukuun myös kaavun, mutta ensinnäkin, rahaongelma, ja toisekseen...

Takapainoinen köntykseni <3

Maski on jo nyt aika painava ja takapainoinen. Yritän vielä tasapainottaa sitä, mutta saatan joutua painon vuoksi luopumaan kaapuideasta. Katsotaan.

Kipsimuotti kaksi

Muistatteko vielä tämän?

 Ei, se ei ole kermakakku, vaan negatiivimuottini toinen yritys. Ensimmäinen plastoliini kun jäi muottiin jumiin eikä kipsimuottia voinut käyttää. Vähän jänskätti että mitenköhän tämän kanssa käy, mutta ihan nätistihän se malli sieltä ulos lopsahti. Nenänpäässä oli aika ikäviä valuvirheitä (en vieläkään ymmärrä miten siihen kohtaan voi jäädä kuplia), mutta ne sain onneksi melko hyvin paikkailtua plastoliinilla. Kipsi piti ennen paperoinnin aloittamista eristää, ettei paperi jäisi ainakaan kovin pahasti kiinni muottiin. Ensin kipsiin siveltiin kovavahaa, jonka päälle lotrattiin vielä tiskiainetta.

Kovavahan levitystä

Eristys toimi ainakin märkänä loistavasti, oli aika vaikeaa saada paperinpalat pysymään paikoillaan märän fairykerroksen päällä.

Ensimmäisen kerroksen paperointi. Vihreä on tiskiainetta.

Huomasin myös, että naamiovalintani ei ollut kaikista taktisin: kaikkien noiden juonteiden ja uurteiden paperointi on erittäin hankalaa ja hermoja raastavaa. Päädyin siis lopulta parin kerroksen jälkeen vain tunkemaan ärsyttävimpiin uurteisiin paperimyttyjä, ettei tarvitsisi paperoida niitä juovia.

Paperointia

Keskeneräinen työ kelmuun hiekkapussien alle, ettei paperi lähtisi vielä irtoamaan muotista.

Ihan rehellisesti sanottuna, tämän kanssa tuli hieman kiire. Minulla piti olla 12 tuntia vapaata (hyväksilukuja), joiden aikana suunnittelin tekeväni naamion loppuun. Mutta koska Murphyn laki, ensimmäinen päivä meni kuskatessa kissaa eläinlääkäristä toiseen ja keskiviikon nelituntinen ei ollutkaan sitä, mitä lukujärjestys väitti. Joten... jouduin ottamaan työn kotiin ja tekemään loppuun siellä.

Loppuun paperointi vei alle kaksi tuntia, mutta naamio ei ollut ehtinyt kuivua yön aikana, joten jouduin ottamaan sen irti märkänä. Ei onneksi kärsinyt pahasti. Naamion ottaminen irti muotista olisi kuulemma voinut olla jopa hankalampaa täysin kuivana.
Siistittyäni reunat paperoin vielä ne ympäri ja siistin irrotuksessa rapissutta päällistä. Silmänreikien tekeminen viekä kosteaan naamioon oli sen verran hankalaa, että päätin tehdä kuminauhojen aukot joskus hamassa tulevaisuudessa, kun naamio kuivuu.

Reuna paperoitu

Näköinen?

Positiivinaamio valmis!!

Seitsemäs kerros paperia liimattu paikoilleen. Viimeinen kerros on tosiaan puhdasta valkoista puhelinluettelosivujen sijaan - muotojen hahmottaminen on paljon helpompaa yksiväriseltä pohjalta.

Paperoinnin jälkeen naamio sai kuivua ja lopulta tuli aika irroittaa naamio ja muotti toisistaan.

Tämä osoittautui hieman hankalaksi. Välineistä näppärimmät olivat lusikka ja iso muotoilupuikko.

Savea piti hakata muotoilupuikolla ja kaapia lusikalla sen murentamiseksi...

...mutta sitä jäi kuitenkin maskiin kiinni varsin kiitettävästi.

Lopulta, kun katsoin nurjan puolen olevan riittävän siisti, päädyin paperoimaan myös sen valkoisella paperilla. Reunat siistittiin tasaiseksi ja paperoitiin uudestaan.

Lopulta avattiin aukot silmiä ja hengitystä varten ja tehtiin sivuille viillot kuminauhalle.

Toinen naamio - positiivimuotti ja paperoinnin alkeet

Tällä kertaa saimmekin kuvat opettajista - yksi kullekin. Kuvan perusteella piti tehdä karikatyyrinaamio, jälleen paperoimalla. Sattuneesta syystä kipsipäät ovat nyt muussa käytössä, joten saimme kampaamopuolen loppuun kynityt harjoituspäät pohjiksi. Plastoliinikin oli vielä negatiivimuoteissa, joten materiaaliksi valikoitui savi.

luonnoksia

Eristetty savimuotti

Oma savimallini pääsi kuivumaan ja halkesi todella pahasti. Pienessä paniikissa en tullut ottaneeksi kuvia, mutta käytännössä Paavon nenä oli irti ja leuasta ohimolle kulki sentin leveä railo. Yritin silotella halkeamaa lisäämällä savea, ja se onnistuikin yllättävän hyvin.

Paikattu murtumakohta ympyröity punaisella

Ennen paperoinnin aloittamista savimallien päälle levitettiin tiskiainetta - itselleni ihan uusi tekniikka. Kuulemma estää paperia tarttumasta pohjaan kiinni, kuin myös ensimmäisen kerroksen maltillinen liisteröinti (ei liisteriä pohjaa vasten tulevalle puolelle).

Paperikerroksia tulisi olla vähintään seitsemän. Väliin kannattaa laittaa kerros pelkkää puuliimaa vahvistamaan (liisteriinkin kannattaa laittaa ihan reilusti sitä liimaa). Ammattikäyttöön tuleviin naamioihin kannattaa kuulemma myös laittaa kerros sideharsoa johonkin väliin estämään halkeaminen mahdollisissa murtumakohdissa. Nyt sitä ei tosin käytetty, lieneekö syynä se, että harso on edelleen loppu ;)

Paperina puhelinluetteloa, kerrosten laskemisen helpottamiseksi joka toinen kerros keltaisilta sivuilta ja joka toinen tavallisislta :D

Itse olen paperointitöissä käyttänyt vahvikkeena kipsiharsoa, mutta siinä on kaksi vähän ikävää puolta: apteekista ostettava kipsiharso on melko kallista ja kipsi ei jousta samalla tavalla kuin paperi --> pariin työhön on tullut murtumia niihin kohtiin, joissa kipsiä on paksulti (ks. ensimmäinen merkintä, nuket).

Naamio - kipsimuotin nousu ja tuho

Mallikuva

Ensimmäisenä työnä saimme hommaksemme valmistaa mukaelmamaalauksiin pohjaksi "puiset" naamiot paperoimalla. Mustavalkoisen tulosteen perusteella muotoiltiin plastoliinista kipsipään päälle naamio, mahdollisimman tarkasti kuvan mukainen. Plastoliinimallista oli sitten tarkoitus tehdä negatiivimuotti kipsiin.

Kipsin sekoittaminen on näköjään aikamoinen taitolaji - siitä tulee aina liian laihaa tai paksua, tai sitten kipsi ei meinaa mahtua sille varattuun astiaan. Laihaa kipsilientä valutettiin ensin varovasti plastoliinimallin päälle ja syntyneitä kuplia yritettiin poistaa puhaltamalla. Tästä sietysti seurasi se, että ainakin meikäläisellä oli kipsiä rilleissä ja kulmakarvoissa...
Kipsimallin kestävyyden varmistamiseksi seuraavat kerrokset olivatkin sitten kipsivellissä uitettua harsoa.

Kipsin annettiin kuivua kai pari päivää, ja sitten mallit oli tarkoitus irroittaa kipsistä. Tässä vaiheessa kuitenkin huomattiin, että kahden oppilaan (minä ja luokkakaveri) käyttämä erilainen plastoliini ei oikein sopinut tarkoitukseen: malli ei lähtenyt irti muotista. Irroitusta yritettiin vaikka millä konsteilla, mutta lopulta luokkakaverin muotti jouduttiin halkaisemaan ja minun sulattamaan, että kipsipäät saatiin viritelmistä ulos.

Toinen yritys negatiivimuottiin

Jouduimme sitten molemmat veistelemään mallin ja tekemään kipsivellikeitokset uudelleen. Sideharso oli loppunut, joten tässä toisella kierroksella oli käytössä hapertunut vanha lakana.

Negatiivimuotin toinen kierros näyttää häiritsevän paljon täytekakulta.

En ole vielä yrittänyt ottaa mallia ulos kipsistä, saa nähdä miten siinä sitten käy.