maanantai 22. huhtikuuta 2013

One part saint and two part sinner

Alkuperäinen Madonna-tehtävä saatiin ja toteutettiin jo syksyllä.

Modasimme siis barbeista Madonna-patsaita.
Ota barbi ja tapa se jotenkin.


Monet aloittivat leikkaamalla neitokaisen kädet ja jalat irti kääntämistä varten (barbin kädet on väärässä asennossa) ja parturoimalla hiukset pois.
Itse jätin hiukset koskemattomiksi, niistä saa hyvää täytettä Madonnan huppuun. Jalkoihinkaan en kajonnut, mutta kädet käänsin toiseen asentoon kuumailmapuhaltimen avulla.

Mallikuvani jalusta oli puolipallon muotoinen, joten halkaisin laatikosta löytyneen sählypallon ja kovetin siihen päälle kankaan liimaliisterin avulla. Lisää korkeutta jalustaan väsäsin vielä uretaanilevystä.

Nuken kiinnitin jalustaan upottamalla jalkapohjiin piikit, jotka kiinnitin uretaanilevyyn, sekä virittämällä vyötärön ympärille kiinnittyvän rautalankatuen.

Paint-luonnos, en ottanut kuvaa :(
Vaatteet tehtiin liimaliisteriseoksessa uitetusta kankaasta. Se kovettuu yllättävän kovaksi.



Tein alusmekon ja päällimmäisen kaavun erikseen. Päällikaavussa myös huppu on tehty erillisestä osasta eikä siis samasta kappaleesta kuin muu kaapu.
Hiusten jättäminen hupun sisälle toi huppuun kivasti täytettä.
Nuppineulat apuna.

Tässä näkyy jalustakin.
Patsaan kuivuttua ja kovetuttua, aloin maalata sitä. Aika pian jouduin toteamaan, että osa laskoksista oli aivan liian syviä maalattaviksi. Täytin suurimman osan laskoksita paperimassalla: maalaaminen onnistui taas ja työstä tuli patsasmaisempi, kun siinä ei ollut suuria reikiä rakenteisiin. Massan kuivuttua maalasin patsaan uudestaan.




Lähikuva
Mutta tiedättekö sen Gordon Ramsay -hetken, "It's not good enough. Do it again."?
Noh, saimme tämän tehtävän uudestaan, ja nyt pitäisi tehdä parempi.

Aloitin taas kuumapuhaltelemalla neidin käsiä ja jalkoja, sekä irrottamalla pään. Kaulaa nimittäin piti lyhentää, barbikaulat ovat epäinhimillisen pitkiä ja laihoja.



Kivat kalsarit.
 Jalka oli kuitenkin niin paksua muovia, ettei se oikein taipunut kuumentamallakaan. Joten pistin sen poikki ja liimasin takaisin kasaan.
Teippasin vyötärölle vähän lisää massaa ja sen päälle paperimassalla muotoja. Kasvoihinkaan en ollut tyytyväinen, joten muotoilin alkuperäisten kasvojen päälle vähän plastoliinilla ja iskin muottiin.
Drowning Barbie.
Tämmöinen naama sieltä putkahti.
Valoin rouvalle jalustan tyhjiömuovattuun puolipalloon. Valuvaiheessa iskin jalustaan vielä rautalangan, johon sitten sain nuken pystyyn.
Sitten aloin taas uittaa lakanaa liimassa ja asetella sitä nuken päälle. Tällä kertaa kehotettiin käyttämään ohuempaa kangasta, joten niin tein.

Nuppineulat olivat taas suureksi avuksi.

Hahmon kuivuttua hieman, maalailin sitä kartoittaakseni mitkä kohdat vaativat täytettä. Tällä kertaa täyttämiseen ei kuitenkaan käytetty paperimassaa, vaan liisteröityä käsipaperia.
Päätöntä.

Käsipaperia kolossa.
Revultexista valetut kasvot kiinnitin alumiinifoliosta rytistettyyn tolloon ensin upottamalla foliopallon revultexiin ja sitten vain painamalla kasvo-osan kiinni kuivuneeseen pintaan. Hyvin jämähti. Loppupallon päällystin paperimassalla ja kiinnitin kuumaliimalla nuken kaulaan.
Pää paikoillaan.
 Tässä vaiheessa keksin sitten kuitenkin haluta patsaalle varpaat. Niiden veistely plastoliinista omin pikku kätösin ei oikein ottanut tuulta alleen (lopputulos oli aika lähellä tätä), joten keksin lopulta kopioida malliksi tuodun madonnapatsaan jalat.

Kivat varpahat.
Möykky plastoliinia...
Kopioin ne siis vain möykyllä plasoliinia. Pari kertaa piti ottaa uusiksi, kun irrotin möykyt niin vauhdikkaasti että osa varpaista vähän murtui. Lopulta irrotus onnistui ja pääsin kaataamaan jaloille kipsiä.

Kun kipsi oli kovettunut, irrotin sen muotista ja veistelin ylimääräisen kipsin pois varpaiden ympäriltä.

Osat piti tukea paikoilleen liimauksen ajaksi.
Paitsi että eivätpä ne pysyneet näinkään. Lepratautinen madonna. Noh, kiinnittelin ne takaisin ja tuin tällä kertaa paperimassalla.
Muutoinkin kyllästyttyäni käsipaperisekoiluun (ei kovettunut vaan jätti kaavun laskokset pehmeäksi) siirryin täyttämään onkaloita paperimassalla.

Liisteristä märkä käsipaperi kaavun laskoksissa oli taivuttanut neitokaisen ryhtiä aika kummalliseksi. Liimasin kaavun etureunan kiinni jalustaan ja jätin massatun Madonnan kuivumaan melko ninjassa asennossa yön yli.

Käsittely onneksi auttoi, ei ole enää niin takakeno lady.


Osan pienimmistä työhön jääneistä koloista täytin maalilla lopullisen pintakäsittelyn yhteydessä.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Muotteja ihmisestä - osa 2: hammaslääkärileikki

Aiemmin otimme siis muotteja korvista. Muotin ottamiseen käytettävä aine, alginaatti, on siis hammaslääkärien käyttämä aine, jolla yleensä otetaan valuja hampaista. Kokeilimme sitäkin.

Hammaslääkärit käyttävät tähän hommaan esinettä, jonka nimi on lusikka. Puhumme nyt siis muovisesta valtavan, rei'itetyn lusikan näköisestä härpäkkeestä.
Lusikka.
Tosin, kuten kuvasta näkyy, koululle lahjoitetut lusikat ovat kokoluokkaa "valtava". Joten ensi töikseni jouduin tekemään ihan oman version. Tuorejuustopurkki oli melkein oikean muotoinen jo valmiiksi, joten...

Sovitus...
Omatekoiseen "lusikkaan" piti vielä tehdä reikiä, jotta alginaatti jää astiaan kiinni.

Sitten vaan sekoitettiin aine, ladottiin se lusikkaan ja lusikka suuhun.
Tässä vaiheessa on aika tärkeää, ettei pure hampaita yhteen saakka. Muuten alginaattiin jää reikiä niihin kohtiin, missä hampaat osuvat lusikkaan.
Muita tärkeitä huomioita oli se, että vaikka alginaattia kannattaa sekoittaa se oikea satsi (5 mittaa jauhetta ja 2,5 vettä), niin sitä kaikkea ei tarvitse tunkea siihen lusikkaan, etenkin kun on näin pieni suu. Jos en tietäisi ettei alginaatti kovin kauan valu, olisin nimittäin voinut mennä paniikkiin kun ylimääräinen mössö lähti valumaan kurkkuun. Etukumara asento voisi olla ihan hyvä ratkaisu myös.

Mötikkää sai jähmettymisen jälkeen pienen hetken irrotella ennen kuin se maiskahti irti kitalaesta. Sitten vain kylmään veteen odottamaan valua (alginaatti saattaa lähteä kutistumaan ollessaan kosketuksissa ilman kanssa).

Siellä se lilluu.
Vedessä lillunut muotti puhallellaan kuivaksi hiustenkuivaajan kylmäpuhalluksella (ettei muotti kutistu) ja muottiin valetaan acrystalia.

Tällä kertaa sitä meni vähän tuonne muotin alapuolellekin... Itse asiassa muotin alle meni tavaraa enemmän kuin päälle. Se piti murtaa pois, että alginaatin sai irti.
Huh kun onkin vinot hampaat! Käyttäkääs lapset hammasrautoja.
Tuo ikenen yläpuolelle jäänyt hylly piti vielä vuolla ja hioa pois, koska se vaikeuttaa aika olennaisesti muotin ottamista näistä hampaista.

Ja VALMIS!