Valopää

Pitäisi siis tehdä valaisin.

Uudenvuoden jälkeen Savonlinnassa pyörähtäessäni tulin törmänneksi tekniikkaan, jota halusin kovasti kokeilla, ja tässäpä tarjoutui hyvä tilaisuus.
Taiteilija Mark Jenkinsin nettisivuilla voi käydä katsomassa, mitä kaikkea tällä tekniikalla voi tehdä. Lähdin miettimään toteutusta nimenomaan tämän tekniikan pohjalta, ja lopulta päädyin istuvaan ihmishahmoon, jonka sisällä palaa valo.
Kokeilin ideaani luokkakaverin käteen.

Kokeilin ensin tehdä plastoliinista mallin ja väsätä kuoren sen päälle.
No, se ei toiminut ihan niin kuin odotin.

Se oli joskus käsi.

Plastoliinin päälle tehdyt osaset eivät oikein tykänneet lähteä irti, joten lopputuloksena sain muodottoman möykyn likaista muovia.


Lähdin siis lähestymään projektia paketoimalla ihanan apulaiseni Valtterin. Teipin menekki on noin 3-4 rll per ihmishahmo (torso+pää+kädet+jalat) ja tuorekelmua taisi mennä muutama metri.

Ensin siis malline (tässä tapauksessa Valtteri) kääritään ensin muovikelmuun. Sen jälkeen kelmun päälle aletaan latoa teippiä, vähintään kaksi kerrosta joka kohtaan. Kun paketti on arviolta riittävän tukeva, se leikataan auki ja malline otetaan/kiemurtelee ulos.

Valo toimii nätisti.

Pään paketoiminen on jännää puuhaa. Siinä olisi paras, jos paketoija olisi joku paketoitavan kannalta erittäin luotettava. Koska onhan tuo nyt aika ahdistavaa.
Sierainten ja suun kohdalla on siis aukot.

Varovasti!

Ruumiinosat kärrättiin koululle irtonaisina, ja yhdistelin ne toisiinsa vasta siellä.

Ukkelilla meinasi tosin olla pieni jaksamisongelma: kaveri meinasi lysähtää naamalleen tuon tuosta. Korjasin asiaa lisäämällä teippiä ja tekemällä hahmolle "selkärangan".

Peilipleksiä

Kaksi suikaletta yhdistettiin toisiinsa karhutarralla ja ranka muotoiltiin kuumailmapuhaltimella L-kirjaimen muotoiseksi. (Netistä on tosi vaikea löytää hyvää kuvaa risti-istunnasta sivulta päin :O Tässä paras havainnekuva minkä löysin.) Pätkä teipattiin kiinni hahmon rakaraivoon sisäpuolelle sillä samalla läpinäkyvällä pakkausteipillä.

Punainen merkkaa "selkärankapalan" paikkaa.

Päähän kiinni tuleva valo piti kiinnittää ennen kuin kädet laitettiin paikalleen - yläkroppaa ei voi enää operoida kun siinä ei ole aukkoja.
Joten pääsin juottamaan.

Led-nauhasta piti leikata sopiva pätkä. Lyhin minkä voi käyttää, on 5 cm pitkä ja sisältää kolme lediä. Tämä siksi, että kohtia, joihin juotoksia voi ylipäätään tehdä, on vain viiden sentin välein.


Muovipäällysteisestä nauhasta pitää veitsellä kuoria hieman muovia pois, jotta juotoskohtiin pääsee käsiksi. Juotettavista johdoista taas kuoritaan muovia pois siihen tarkoitetuilla pihdeillä.

Pihdit.

Kuorittu kupari kannattaa siistiä kiertämällä.

Kuumalla kolvilla lämmitetään liitoskohtaa, joka halutaan kiinnittää, ja juotostina tuodaan samalla kolvin kärjen viereen. Tina sulahtaa ja valuu ohuiden kuparilankojen väliin.

Kolvi

Pieni puristin on avuksi.

Halusin tähän kaveriin myös kytkimen, jolla valon saa pois päältä ilman, että johto tarvitsee ottaa pois seinästä. Katkaisijassa olikin kolme kohtaa, joihin johdon voi kiinnittää. Kesti jonkin aikaa ennen kuin sain selville mitkä kaksi ovat ne toimivat, etenkin kun en myöskään tiennyt oliko katkaisija valmiiksi on- vai off-asennossa.

Hieno kavainnekuva siitä, mikä oli kiinni missäkin.

Lamppuviritelmä kiinnitettiin figuurin päähän (tarkalleen ottaen sen selkärankapalasen etupuolelle) karhutarralla. Vipukytkimelle ja virtajohdolle tein reiät hahmon niskaan. Haaveilin vähän jostain Matrix-viittauksesta, olisi hienoa jos pistokkeen saisi jonnekin korkealle... :D Mihin
liittyen muuten sainkin idean, hahmolle tulisi käsiin sininen ja punainen pilleri.

Kytkin.

Lopulta teippasin myös kädet kiinni torsoon ja kiinnitin niihin pillerit. Pillereiden liimaamiseen käytin silikonieristeliimaa, sitä tuubijuttua.

Teatterikokoa. En nielisi :p

Kuva valmiista työstä tulee sitten kun se on edustavammassa paikassa...

Tekstiilitekniikoita

Tekstiilityön kurssiin sisältyy enimmäkseen kaikenlaisten ihme tekniikoiden kokeilua.

Ensin meille esiteltiin kolme valkoista rullaa:

Do It Magic -taikapaperi, joka siis on paperia jonka toisella puolella on liimaa. Siihen voi silittämällä kiinnitellä vaikka mitä: karkkipaperia, lankaa, höyheniä, roskia, paperia...

Sitten keksin kokeilla liimaharsoa, joka siis on myös paperi, jonka toisella puolella on liimaa, mutta liimaharsossa paperi on vain suojana ja lähtee nätisti irti. Sillä siis voi liimata asioita kiinni toisiinsa:

Vasemmanpuolimmainen on alumiinifoliota.

 Ja sitten oli veteenliukeneva kuitukangas, johon siis voi ommella juttuja ja sitten upottaa sen veteen, ja jäljelle jää vain ommellut asiat ja kangas ympäriltä haihtuu pois.

Yksi käyttömahdollisus.

 
Tässä on lumimassaa. Ennen maalaamista se näytti epäilyttävästi kissan oksennukselta.
Se sisältää styroxmurua, korkkimurskaa (korkki as in korkki), sahanpurua, maitoliimaa (muistuttaa tosi paljon revultexia) ja maalia.

Ennen maalausta.

Hyvin resuista kangasta varten tarvitaan maalia, pohjakangas, harsoa (revitään ja mujutetaan kunnolla) ja maitoliimaa. Maaleilla läträtään kangas ja harso ja maitoliimalla kiinnitetään ne toisiinsa.

Vielä märkää

Nahkaa voi jäljitellä hankaamalla kankaaseen mäntysuopaa ja silittämällä sen kiinni. Se on paremman näköistä livenä kuin ottamissani kuvissa...

Kuivat kädet + lievä allergia = käytä kumihanskoja.

Kiiltonahkaa ja käärmeen-/krokotiilinnahkaa taas saa hyvin jäljiteltyä pohjustamalla tukevan kankaan halutulla värillä, leikkaamalla/repimällä silkkipaperista palasia ja liimaamalla ne puuliimalla pohjustetulle kankaalle. Päälle töpötellään lisää väriä ja koko höskä lakataan kiiltävällä lakalla. (Huom! Kangasta ei kannata teipata alustaan liimauksen ajaksi, kuivumisen aiheuttama kutistuminen tuo kiiltonahan kuviota paremmin esiin.) Tää näyttää livenä vähän enemmän tältä...

Punaisesta tuli parempi.

Lyöntimetallia voi kiinnittää puu- ja muovipinnoille, mutta myös kankaalle. Kankaaseen tuleva kuvio täytyy ensin maalata esimerkiksi akryylimaaleilla, jotta lyöntimetallin kiinnitykseen käytettävällä mixtionilla on pinta johon jäädä. Muutoin aine imeytyy kankaaseen. Kun mixtioni on saanut olla tarvitsemansa ajan, lyöntimetalli lasketaan varovasti kuvion päälle ja painellaan kiinni. Kun työ on saanut rauhassa kuivua, ylimääräiset harjataan varovasti pois. Jos kyseessä on muu kuin alumiininen lyöntimetalli, pitäisi kuvio pinnoittaa esim. sellakalla hapettumisen estämiseksi.

Marmorointi oli varsin mielenkiintoinen tekniikka - ensin piti sotkea liisteriä. Kyllä, sitä mitä olen käyttänyt pitkin vuotta asioiden kovettamiseen ja paperointiin. Liisterin pinnalle tiputeltiin silkkimaalipisaroita, joiden läpi tikulla vetämällä saatiin hienoja kuvioita. Sitten haluttu kangas laskettiin varovasti kuvioidun liisterin päälle, nostettiin pois ja pyyhittiin ylimääräinen liisteri pois (silkin kanssa kannattaa olla varovainen, väri saattaa levitä). Kun työt olivat kuivia, väri silitettiin niihin kiinni ja liisteri pestiin pois.

Silkkimaalaustakin tuli kokeiltua - ensi kerralla voisi käyttää vähemmän märkää sivellintä, nyt väri levisi rajausaineesta huolimatta...

 
Vehnäjauhobatiikkia varten vedestä ja vehnäjauhoista sekoitettiin taikina, jossa oli noin puolet vettä ja puolet jauhoja. Tätä mössöä levitettiin kankaalle ja annettiin kuivua. Kuivunutta taikinaa taiteltiin hieman niin, että se halkeili. Sitten taikinan ja kankaan päälle siveltiin vedellä ohennettua kankaanpainoväriä (painoemulsio + pigmentti, sitä samaa millä tehtiin seulapainoja) ja senkin annettiin kuivua.
Taikinan rapsiminen pois oli aika hankalaa, mutta kuvioista tuli hienoja. Tämäkin hienous kiinnitettiin silittämällä.