Hattu ja siivet

Paperointivaiheessa saatoin ehkä vähän sivutakin tämän kukkakeijukaisen hattua .

Tähän asti päästiin.

Sekoittelin akryylimaaleilla vaaleankeltaisen, joka oli mahdollisimman lähellä sitä hameen vaaleankeltaista satiinia. Maalasin sillä vain nuo terälehtiosiot, kannalle oli ihan muita suunnitelmia, näkyy kohta.

Keltaisesta organzasta tuli mukavanmuotoiset päälliset terälehtiin. Rypyttelin niitä langalla ja liimailin paikoilleen kuumaliimalla.

Huolittelin reunoja taas kynsilakalla. Kantaosan paperoin vielä kerran uudestaan niin, että paperointi ylsi kangasosan päälle ja peitti liimaus- ja rypytysjäljet. Paperoinnin kuivuttua sekoittelin organzan väristä maalia ja pohjustin ja maalasin hatun kannan ja lisäsin siihenkin vähän glitteriä.

Hatun survominen nuken päähän oli varsin mielenkiinoinen projekti: paperointi oli vielä kai ollut hieman kosteaa kun otin muotin pois nuken päästä, joten hattu oli aavistuksen verran kutistunut. Edellisellä kerralla sain myös revittyä paperoinnin auki ohjaussauvan kohdalta. Metalliviivoitinta kenkälusikan tapaan käyttäen sain hatun kuitenkin luiskahtamaan nuken päähän. Nyt pitää vain toivoa, ettei kukaan koskaan halua ottaa siltä hattua pois. :D

Kuten joskus aiemmin mainitsin, nukkien ohjaussauvat päällystetään mustalla eristys-/mailateipillä, jotta ne uppoaisivat paremmin taustaan ja jotta pito paranisi. Tämä oli melko yksinkertainen operaatio:

Tosin teippiä olisi voinut mennä vähän vähemmän jos olisin tajunnut laittaa sitä pitkittäissuunnassa...

Siipiin löytyi kirpputorilta aivan loistavaa materiaalia, jotain läpikuultavaista ja hohtavaista valkoista organzaa. Mallailin siipien kokoa ja muotoa paperin avulla ja tein kynsilakkatestin siipikankaaseen.

Kun siivet oli leikattu, pääsin taas huolittelemaan kynsilakalla. Kynsilakka muuten kuivuu nopeammin, jos se on kylmää... Lisäksi tökin glitterlakkaa koristeeksi vähän sinne tänne.
Vaikka kangas on melko tönkköä, se ei kuitenkaan tykkää pysyä ryhdikkäästi siipinä omin päin. Pujottelin kuparilankaa siipien reunoihin antamaan tukea.

Tuo punainen on kynsi.

 Keskelle siipihärveliä ompelin monta kerrosta tukipalasia vihreästä kankaasta ja siipikankaasta.

Keskelle tein ohjaussauvan levyisen viillon, jonka taas huolittelin kynsilakalla. Siivet kiinnitetään yksinkertaisesti työntämällä selän ohjaussauva siipien viillon läpi.

Ja tässä on valmis tytteli, ihan iloiselta näyttää.

Kurssin nuket ovat esillä Fellmanniassa maaliskuun lopulta lähtien.

Suutari, räätäli, pikipöksy Pietari - osa 2

Vaatteiden tekeminen... Tätä on tosiaan tullut harrastettua ihan kiitettävästi, joten eipä tullut aina mieleen dokumentoida kaikkea, mutta ainakin yritin kovasti.

Vaatteiden tekeminen - niin ihmiselle kuin nukellekin - kannattaa aloittaa mittaamisesta. Tässä on aika hyvä kuva yleisimmin tarvituista mitoista:

Omalle nukelleni tuli korsetti, joten pääsin säätämään paitsi kaltevien reunojen kanssa, myös muotolaskosten parissa.

Korsetti, olkajutut, hame(et), housut, hihattimet.

Kaavoitus on itselleni niin tuttua touhua, että sen selittäminen tuntuu hieman vaikealta, mutta yritän nyt vähän avata. Eli ensin mittojen perusteella piirrellään paperille kaava, ja katsotaan näyttääkö se ihan älyttömältä (tämä on hieman hankalaa, jos ei ole kamalasti ennen kaavoja käsitellyt). Jos näyttää, niin tehdään siitä vähän vähemmän älyttömän näköinen esim. korjaamalla kulmia. Paperiversioita sovitetaan nuken päälle (esim. teippi on aika näppärä) ja korjataan mokia, esim. saumoja, jotka ei osu yhteen. Sitten tehdään kokeiluversio jostain jämäkankaasta, esim. lakanasta. Lakanaversiosta saa vielä korjattua lisää jos jossain fuskaa (yleensä muotolaskokset).
Tässä vaiheessa hoksasin että hihattimet on pakko jättää pois, koska ne vaikeuttavat kyynärnivelen liikkumista entisestään (jäykähkö jo muutenkin kun sekä olka- että kyynärvarret on paperoidut osaset eli nivel on aika ahdas).

Sovituksessa paperikorsetti ja lakanakangashame.

Korsetin kaavat kankaalla.

Tämän nuken vaatteissahan ei siis ole kyse vaatteista, vaan kasveista. Korsetin on siis tarkoitus olla se vihreä osa kukan varressa ennen kukintoa, nimi taitaa olla kukkapohjus (?). Halusin siihen jotain pehmeää ja lehtimäistä, joten kiinnittelin rypytettyjä kaitaleita läpikuultavaa vaaleanvihreää korsetin reunoihin.

Olkainsysteemien pointti oli siis olla vaahteran siemenet, siis sellaiset mitä alkusyksystä laitetaan nenän päälle ja leikitään sarvikuonoja.

Ensin piirsin nuken kokoon ja muotoon sopivat kaavat vaahteran siementen muotoon ja leikkasin kankaat. Vaikeimmaksi tässäkin osoittautui ajattelu: missä järjestyksessä kolmen kappaleen pitää olla ja mistä välistä paketti pitää kääntää, että tuo keskelle jäävä keltainen kangas jää keskelle.

Näin se meni. Ruskea nuoli näyttää mistä välistä käännetään.

Näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut olla tarkoituksenmukaista kiinnittää tuo alin vihreä ja keltainen kappale toisiinsa liimaharsolla, mutta... kaikkea ei vaan hoksaa :D

Onnistuuko...

Onnistuuko...?

Kun olin onnistunut saamaan siemenet oikein päin, tungin siemenkohtaan vähän lisää täytettä ja tikkasin siemenen kotelon rajat näkyviin. "Häntä" on vain pyöritelty tikkauslangan päistä.

Ja sieltähän se tuli - lopulta.

Ompelin siemenosat käsin kiinni korsettiin. Korsetin takaosaan tuli hakaset, joten nuken vaatteet saa - vau! - irti ilman että tarvitsee rikkoa mitään.
Hameosasta tuli kolmikerroksinen. Alushame on kolmikerroksinen organzahame, tehty hyvin perinteisellä alus-/salsahameen tekniikalla.

Kaikki organzasta tehdyt osat piti huolitella, koska ko. kangas on hanakkaa purkautumaan. Päärmeet olisivat näkyneet läpikuultavassa kankaassa liikaa, joten käytin glitteröityä kynsilakkaa.

Vaaleankeltaisesta satiinista tein kukkahameen terälehtiosion pohjan, sillä se erottuu läpikuultavasta glitter-organzasta ihan hyvin.

Kaikki terälehdet kaksikerroksisia.

Jätin kaavoissa näkyvän laskoksen pois, sillä kaava toimi mainiosti ilman muotolaskostakin kun sen rypytti. Kaikki terälehdet on siis leikattu taitteelta ja ommeltu kaksinkerroin reunojen siistimiseksi ja jämäköittämiseksi.

Päällimmäinen hame on taas organzaa. Terälehtikappaleet on rypytetty kolmion muotoisista kappaleista, joiden pisimmällä sivulla kulkee nauhakuja.

Korsetti, vaaleat terälehdet vielä irrallaan ja valmis päällyshame.

Housujen kanssa meinasi käydä hassusti: korsettia tehdessäni en ollut ajatellut yhtään housujen kaavoja, ja kappas ne eivät mahtuneetkaan niille varaamalleni kangastilkulle.

Onneksi kangasvarastostani löytyi samanväristä collegekangasta, josta sain ne housut leikattua. \o/

Housuihinkin halusin samanlaista pehmeyttä kuin korsetissa, plus hametta kohottavaa efektiä. Joten kun olin saanut housut ommeltua tummanvihreästä collegesta, lisäsin niihinkin vaaleanvihreää hötöä.

Housut ylösalaisin.

Housunkaulukseen ja lahkeisiin tuli kuminauhakujat. Edelleen joka ikinen vaatekappale on riisuttavissa purkamatta mitään \o/

Tässä on jotain vähän arabihenkistä...?

Vaaleankeltaiset terälehdet rypytin ja ompelin kiinni korsettiin. Irto-osiksi jäivät siis housut, alushame ja päällimmäinen hame, joka toisin kuin muut, sidotaan kiinni satiininauhalla - ei kuminauhalla.

Vaahteransiementen kiinnityksestä minulla on ollut visio tosi pitkään. Eli siementen siipien kärkiin tuli kiinni ommeltavat nepparit, joilla systeemi pysyy kasassa.

Huh kun tulee pitkiä merkintöjä... Hattu ja siivet tulee vielä erikseen. Kiitän lukijaa kärsivällisyydestä <3

Ai niin se toinenkin nukke...!

Olen siis tosiaan kirjoitellut nukkekurssin keijukaisnukesta aika paljon. Meinasin sitten kokonaan unohtaa, että työn alla oli tosiaan toinenkin kaveri.

Kyseessä siis tämä nyrpeähkö sirkkaherra, eräänlainen keijukainen tämäkin.

(Tajusin juuri unohtaneeni piirtää tälle versiolle siivet...)

Tällekin väännettiin runko pakusta rautalangasta ja puupalloista kuten sille toisellekin. Tähän nukkeen ei kuitenkaan tule yhtään paperoitua osaa, eli koko nukke päällystettiin ensin foliolla ja rautalangalla, myöhemmin paperimassalla.

Jaaaa unohdin taas kiinnittää ohjaussauvan runkoon, joten...

Ohjaussauvasta tulee litteä, jotta pysyy paremmin käyttäjän näpeissä.

Paperimassalle rautalankaa tartuntapinnaksi.

Tämä paperimassa on muuten jännä kaveri, sitä pitää nimittäin surautella sauvasekoittimella ennen käyttöä, että siitä tulee mukavan hienoa.

Ajatus siis oli, että massaan kaiken muun, mutta nuo mystisenmuotoiset reidet kovetan kankaasta, kuin myös nuo olkapanssarit. Ja tuo kaulus tulee varmaan jotenkin hevosenjouhista tai jostain... se on vielä toistaiseksi ajatuksen tasolla.

Tämän kaverin massaaminen oli hirmu aikaavievää, koska kaikkia raajoja ei tietenkään voinut tehdä yhtaikaa. Ottavat osumaa helposti ja sitä rataa, joten tein tätä suunnilleen vauhtia "kaksi raajan puolikasta päivässä". Lyijypainonauhan upottaminen noiden hoikkaakin hoikempien raajojen sisälle vaati myös hieman luovaa hulluutta.

Totesin myös että tämähän on pakko maalata osittain jo ennen kankaiden kovetusta, koska muuten jää aivan taatusti niitä kohtia, joihin ei sivellin mahdu ja jotka sitten irvistävät sieltä välistä valkoisina. Joten kun lopulta nukke oli päällystetty kokonaan massalla, hioin, pohjustin ja maalasin sen alustavasti.

Pohjustelua.

Taas pääsin sekoittamaan värejä, koska tyhmäilin vähän ja haluan sitten kuitenkin liukuvasti maalailla monen värin eri sävyillä...

Maalin kuivuessa askartelin kangaspanssareiden kaavat, leikkasin kankaat ja ompelin sen vähän mitä tarvitsi.

(Teollisuusompelukone on aivan ihana!)

Liimaliisterillä kovetellessa olkapanssareita piti vähän tukea alumiinifoliolla, että jäivät nätisti koholle (ja etteivät tarttuneet hartioiden puupalloihin...) ja reisipaloihin tungin ihan suosiolla kangastäytteet.

Pehmoista on vielä.

Kangas kovetettu ja jo vähän maalia rintapielessä.

Kaulus lisättiin sitten viimeisenä, ja pieni viimeistely tuntosarvilla ja muulla turhakkeella :)

Siiven käsittelyä

Kirpparilta löytyi yhtä ihan kamalaa harsoa, joka on aivan täydellistä hyönteissiiviksi. Mitään muuta käyttöä en sitten sille keksisi. Huolittelin siipien reunat kynsilakalla ja söhrin lakkaa muutenkin vähän kuvioksi siipien pintaan.

Mallaillaan paikoilleen...

Lyhemmät käsivarret tulivat siis kiinni ohjaussauvoihin siimalla.



Materiaalimenekki:
rautalankaa (2 mm) ~4,20 m
puupalloja, halk. 2 cm ~ 5 kpl
puupalloja, halk 1 cm ~ 6 kpl
alumiinifoliota ~ 40 cm
paperimassaa ~ 100g (kuivana jauheena)
liisteriä ~ 0,5 dl
kangasta ~ 25x25 cm
maalia ~10-20 ml
kuumaliimaa ~ todella vähän
jouhia ~ muutama kymmentä kappaletta
lyijypainot ~ 60 palaa

Suutari, räätäli... jotenkin se loru jatkuu. osa 1

Vaattehia on tullut tehtyä tässä pikkuhiljaa matkan varrella, mutta ajattelin nyt koostaa räätälöinnit ja nuken kengät erikseen.

Aloitan kengistä. Kenkiä tehdessä kannattaa aloittaa tutkimalla oikeita kenkiä ja niiden osia, joiden pohjalta lähdetään tekemään nuken jalkaan sopivien kenkien kaavat lakanakankaasta. Parasta olisi jos pääsisi hypistelemään nukelle tulevien kenkien ihmiskokoisia versioita.

Noh, tämän keijukaisen kenkäset eivät oikeastaan ole edes kengät, vaan varmaan jonkin kukan siemenet tai muuta tyyliin sopivaa.

Jotennnnnn jätin tutkiskelun sikseen ja virittelin vain ne kaavat. Plastoliinivaiheessa on muuten ollut hyvä tuuri, samat kaavat kävivät molempien kenkäosien päälle.

Älä koskaan leikkaa keskeltä nahkapalaa!

Kengänpohjat on tosiaan helpompi tehdä, kun päällinen on jo pingotettu jalan päälle. Sitä ei siis leikattu vielä.

Sauma ja kenkä.

Ompelin tuon yhden ommeltavan sauman umpeen, ennen kuin levitin liiman kenkäosan päälle. Sitten nahka venytettiin jalan päälle ja siihenhän se jämähti aika mukavasti kun osasi laittaa sopivasti liimaa. Takasaumaa piti puristaa yhteen, kunnes liima kuivui.

En jaksanut pitää kiinni koko aikaa, joten sovelsin nuppineuloilla.

 Olin jättänyt alareunaan aika reilusti varaa, joten leikkelin ylimääräiset pois. Myös takasauma tuli siistittyä tässä välissä. Pohjaan jätettyihin varoihin piti leikata vekkejä, ettei pohjaan jäisi ryppyjä. Reunat ommeltiin tiukasti toisiinsa, etteivät lähtisi karkuteille ennen pohjallisen liimausta.

Pohjallisen kaavan sai tässä vaiheessa tehtyä ihan mukavasti, ainut ongelma oli saada sama pohjallinen sopimaan molempiin jalkoihin (näyttää hassulta jos kenkien pohjat ovat erilaiset). Sekin lopulta onnistui, ja sain liimattua kenkäsiin pohjat ja siistittyä saumat.

Takasauma

Kenkien väriin tuli pieni muutos. Alkuperäisen keltaisen sijaan päädyimme kuitenkin opettajan kanssa vihreään. Ja taas sekoittelin maalia.

Olisiko sama sävy?

Tarkkaa hommaa.

Tarkemmat kenkäohjeet löytyvät täältä.