Työharjoittelu Kansallisoopperalla

Heippati hei, olin syksyllä 2013 työharjoittelussa kansallisoopperalla ja se oli ihan mielettömän mahtavaa ja ihanaa ja Pipsa on paras. Halusin julkaista kaikki työharjoittelun kuvat samaan aikaan, joten päätin odotella että se viimeinenkin on saanut ensi-iltansa, etten pilaa mitään tärkeitä yllätyksiä ja spoilaa Kaunotarta ja Hirviötä.

Ensimmäiseksi tehtävänannoksi sain tehdä vajaan metrin mittaisen lötköleijonan Leijonankesyttäjä-minioopperaan. Aloitin muovailemalla savesta mallia päälle ja hyväksytin sen lavastajalla. Sen jälkeen liimailin ja leikkailin pään pohjan vaahtomuovista.

Valitsin karvat kangasvarason jämäpaloista ja kaavoitin ja päällystin leijonan pään karvakankailla. Luonnollisemman tuloksen nimissä trimmailin karvaa sieltä täältä lyhemmäksi.

Tein nenän ja silmäluomet tummasta nahasta. Kuvassa yllä sovituksessa olevat ruskeat silmät olivat liian pienet, ja ne vaihdettiin myöhemmin isompiin keltaisiin.

Ylläkuvissa: kaavatetristä karvakankaiden jämäpaloilla ja leijonanharjan pidentämistä peruukkikuidulla.

Valmis jellona. Nimeksi tuli Hupaisa.

Toinen samantyyppinen tehtävä kaavatertriksestä pehmolelua varten tuli rotan muodossa. Kaunottareen haluttiin kuollut, mukavasti heitellessä retkottava rotta, joten tein parhaani painottaakseni ja täyttääkseni otuksen oikein.

Niin ja tosiaan kaavoitin ja ompelin sen myös.

Pääsin myös yhdistelemään lapsuuteni toiveammatteja: kondiittoria ja floristia. Kaunottareen tarvittiin paljon herkkuja, niitä tehtiin ihan urakalla.

Nom nom?

Muffinsipohjia uretaanista.

Värjättyä akryylimassaa.

Kuvasarjassa viimeisenä surullistakin surullisempi hyydyke, jonka korjasin. En valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa ennen operaatiota, mutta hyydykkeessä ei siis alunperin ollut mitään pursotuksia. Yksi onneton, todella muovinen muovimansikka oli liimattu kuumaliimalla hyydykkeen päälle ja sen pinnoite oli ottanut kolhuja niin, että sininen uretaanilevy paistoi kermanvalkoisen maalin alta. Tämä oli siis lavastajan varastosta pelastama nom nom, ja sen korjaaminen kesti noin 20 minuuttia.

Lisäksi tietenkin työnkuvaan kuului tavaroiden korjaaminen ja muu pienempi säätö, jota en kokenut sopivaksi dokumentoida, koska kädenjälkeni ei juurikaan näkynyt, vaan kyseessä oli usein jonkun muun kauan sitten valmistama tuote, jota vain korjailtiin.

Kansallisooppera on tosiaan Suomen suurin laitosteatteri, ja aivan mielettömän hieno paikka. Oli todella hienoa päästä työskentelemään siellä :)