Ahjon äärellä

Pakolliset varusteet: kuulosuojaimet, suojalasit, turvakengät ja hanskat

Nyt on kyseessä jonkin sortin metallikokeilukurssi. Kukaan ei oikein tiedä mitä pitäsi tehdä, kunhan testaillaan kaikenlaista mitä tarpeistonvalmistuksessa saattaa tarvita. Kurssi alkoi ruusuilla.

Valtavalla, kovaäänisellä ja keltaisella koneella leikattiin kaikille kaksi 12cm x 12cm kokoista palaa ohuesta pellistä. Sen jälkeen tutustuimme suureen "purkinavaajaan", käsikäyttöiseen leikkuriin, jolla muotoiltiin niistä neliöistä ympyröitä. Leikkuria ei vielä ollut pultattu kiinni lattiaan, joten luokan pienet tytöt (me alle 160-senttiset) pääsivät voimistelemaan oikein tosissaan. Härveli kun olisi kovin mielellään lähtenyt omille teilleen siinä väännellessä.

Valtava tölkinavaaja.

Reunojen vasarointia.

Levyjen reunat vasaroitiin pyöreiksi (haavojen välttämiseksi) ja niihin piirrettiin sahausviivat terälehtiä varten. Nyt se sitten selvisi mihin peruskoulun ja lukion matikkaa oikeasti tarvitsee. Toinen piti jakaa kahdeksaan osaan (iisipiisi) ja toinen kuuteen. Ne jotka eivät tiedä: kun olet piirtänyt harpilla ympyrän, siihen harppiin jäävä mitta on kuudesosa sen ympyrän kehästä. Sillä kun "kävelee" ympyrän reunoja pitkin, niin saa kuusi samankokoista osaa.

Näitä piirrettyjä viivoja pitkin sahattiin terälehdet, sahaus lopetettiin noin sentin päähän ympyröiden keskipisteestä. Metallipuolen vannesaha on kyllä hurja vehje. Ääni on korviavihlova, työstettävä pala tärisee kuin mikä ja työ kuumenee todella lämpimäksi sahatessa.

Sahatut ja kuvioidut aihiot.

Aihioihin piti saada myös vähän tekstuuria, joten niitä moukaroitiin harjapäävasaralla. Olin hurja ja käsittelin toisen pallopäävasaralla, kun kiinnosti millaista jälkeä se tekisi.

Harjapäävasara

Pallopäävasara

Ruusuille tehtiin varret perinteisesti takomalla rautatangosta. Aika hurjaa puuhaa, mutta tykkään kyllä. Takomossa on mukavan lämmintä jos sattuu olemaan kylmä päivä...

Sopivan mittaisiksi katkaistut varret hitsattiin kiinni kukkaosiin. Onnistuin melkein sulattamaan yhden teräkehden irti, mutta onneksi opettaja pelasti tilanteen.

Meidät päästettiin takaisin takomoon muotoilemaan kukkaosat kukan näköisiksi. Se oli varsin erikoista. Se osuus, jonka ajattelin olevan helppoa (muodon työstäminen) oli hirmuisen hankalaa ja ahjon käyttö taas happihanoineen ja sytyttelyineen oli yllättävän helppoa.

MUTTA

Tiedätte varmaan sen, että pakkasella ei pidä pistää kieltä mattotelineeseen, koska se jää siihen kiinni. Tiedättekös sen tunteen kun kovasti tekisi kuitenkin mieli pistää se kieli siihen metalliin? No se sama tunne tulee myös tosi kuumien asioiden kanssa. Loppupäivä menikin sitten uittaessa kättä kylmässä vedessä...

Kipsimuotti kaksi

Muistatteko vielä tämän?

 Ei, se ei ole kermakakku, vaan negatiivimuottini toinen yritys. Ensimmäinen plastoliini kun jäi muottiin jumiin eikä kipsimuottia voinut käyttää. Vähän jänskätti että mitenköhän tämän kanssa käy, mutta ihan nätistihän se malli sieltä ulos lopsahti. Nenänpäässä oli aika ikäviä valuvirheitä (en vieläkään ymmärrä miten siihen kohtaan voi jäädä kuplia), mutta ne sain onneksi melko hyvin paikkailtua plastoliinilla. Kipsi piti ennen paperoinnin aloittamista eristää, ettei paperi jäisi ainakaan kovin pahasti kiinni muottiin. Ensin kipsiin siveltiin kovavahaa, jonka päälle lotrattiin vielä tiskiainetta.

Kovavahan levitystä

Eristys toimi ainakin märkänä loistavasti, oli aika vaikeaa saada paperinpalat pysymään paikoillaan märän fairykerroksen päällä.

Ensimmäisen kerroksen paperointi. Vihreä on tiskiainetta.

Huomasin myös, että naamiovalintani ei ollut kaikista taktisin: kaikkien noiden juonteiden ja uurteiden paperointi on erittäin hankalaa ja hermoja raastavaa. Päädyin siis lopulta parin kerroksen jälkeen vain tunkemaan ärsyttävimpiin uurteisiin paperimyttyjä, ettei tarvitsisi paperoida niitä juovia.

Paperointia

Keskeneräinen työ kelmuun hiekkapussien alle, ettei paperi lähtisi vielä irtoamaan muotista.

Ihan rehellisesti sanottuna, tämän kanssa tuli hieman kiire. Minulla piti olla 12 tuntia vapaata (hyväksilukuja), joiden aikana suunnittelin tekeväni naamion loppuun. Mutta koska Murphyn laki, ensimmäinen päivä meni kuskatessa kissaa eläinlääkäristä toiseen ja keskiviikon nelituntinen ei ollutkaan sitä, mitä lukujärjestys väitti. Joten... jouduin ottamaan työn kotiin ja tekemään loppuun siellä.

Loppuun paperointi vei alle kaksi tuntia, mutta naamio ei ollut ehtinyt kuivua yön aikana, joten jouduin ottamaan sen irti märkänä. Ei onneksi kärsinyt pahasti. Naamion ottaminen irti muotista olisi kuulemma voinut olla jopa hankalampaa täysin kuivana.
Siistittyäni reunat paperoin vielä ne ympäri ja siistin irrotuksessa rapissutta päällistä. Silmänreikien tekeminen viekä kosteaan naamioon oli sen verran hankalaa, että päätin tehdä kuminauhojen aukot joskus hamassa tulevaisuudessa, kun naamio kuivuu.

Reuna paperoitu

Näköinen?

Mulgarath the Maskottipuku

Muutama viikko sitten saimme (tai täytyi, miten vaan ;p) kukin valita kirjan, jonka pohjalta teemme töitä seuraavat kaksi-kolme vuotta. Itse lähdin siltä pohjalta, että haluan mahdollisimman suuren valikoiman erilaista otusta ja esinettä, riittääpähän valinnanvaraa. Päädyin siis Spiderwickin kronikoihin. Tony DiTerlizzi on lempipiirtäjiäni, olisi mielenkiintoista tehdä tarpeistoa tämän tyypin piirroksista.

DiTerlizzin kuvitusta Spiderwickin kronikoiden maailmaan

Nyt saimme sitten ensimmäisen kirjaan liittyvän tehtävänannon: maskottipuku. Tai no, kahden opintoviikon aikana ei oikeastaan ehdi tekemään kuin pään ja ehkä kädet tai jalat, mutta kurssi kulkee ainakin työjärjestyksessä maskottipukuina.
Spiderwickin maailmassa on roppakaupalla vaikka mitä hienoja ökkömönkiäisiä, joita väsätä. Hetken googlailun jälkeen päädyin pallottelemaan hienostoörkin ja Mulgarathin välille. Lopulta päädyin Mulgarathiin. Kyseessä on siis lyhyesti sanottuna pääpahis, örkki joka aikoi valloittaa maailman. Häijynnäköinen hyypiö.

 Tekniikan suhteen en oikein osannut päättää mitä sitä tekisi: kaavoittaminen solumuoville olisi helppo ja hyvännäköinen, mutta toisaalta, olen tehnyt sitä aika paljon noin vapaa-ajalla. Suoraan vaahtomuovista leikkaaminen vain vaatisi ison kuution vaahtomuovia, eikä se ole ihan halpaa. Joka tapauksessa, lähdin muotoilemaan pienoismallia plastoliinista.

Näyttää saukolta.

Nyt alkaa muoto löytyä...

Ja aika hyvällä mallilla!

Maskottipuvun kaavoittaminen tehdään ensin paperoimalla malli, leikkaamalla paperi kaavoiksi, kopioimalla se piirtoheitinkalvolle ja piirtämällä kaavat isolle paperille piirtoheittimen kautta.

Otin korvat ja naamaan tulevat piikit pois paperointia varten.

Paperin kuivuttua piirtelin kaavojen reunoja paperiin. Leikattuani ja avattuani kaavoja, huomasin kuitenkin, että mallini on varsin monimutkainen.

Oikean posken kaavat

Tämän havainnon perusteella päädyin kuitenkin siihen vaahtomuovista leikkelyyn.

Työohjeeksi saimme vain, että työssä tulisi olla runkona joko kypärä tai valjaat. Ostin siis kirpputorilta kypärän, jonka ympärille saisin rakennettua Mulgarathin pään ja hartiat.

Katsotaan miten tässä käy :D

Puuseppäily on valmis!

Eli tämä pöytä:

Jonka petsasin saksanpähkinä-vesipetsillä:

Juuri ennen lakkausta

Ja lakkasin vesiohenteisella huonekalulakalla.

Työn alla...

...ja valmis!!

Nyt se hengaa kotona tietokoneen jalustana ja estää pölyä tuhoamasta uutta kaunista tietokonettani heti kättelyssä :)

Kaverikuva pöydän kanssa <3

Positiivinaamio valmis!!

Seitsemäs kerros paperia liimattu paikoilleen. Viimeinen kerros on tosiaan puhdasta valkoista puhelinluettelosivujen sijaan - muotojen hahmottaminen on paljon helpompaa yksiväriseltä pohjalta.

Paperoinnin jälkeen naamio sai kuivua ja lopulta tuli aika irroittaa naamio ja muotti toisistaan.

Tämä osoittautui hieman hankalaksi. Välineistä näppärimmät olivat lusikka ja iso muotoilupuikko.

Savea piti hakata muotoilupuikolla ja kaapia lusikalla sen murentamiseksi...

...mutta sitä jäi kuitenkin maskiin kiinni varsin kiitettävästi.

Lopulta, kun katsoin nurjan puolen olevan riittävän siisti, päädyin paperoimaan myös sen valkoisella paperilla. Reunat siistittiin tasaiseksi ja paperoitiin uudestaan.

Lopulta avattiin aukot silmiä ja hengitystä varten ja tehtiin sivuille viillot kuminauhalle.