tiistai 27. marraskuuta 2012

Metallipajailut on sitten ohi

Viimeinen metallityötunti ohi, valmista ja melkein valmista tuli jonkin verran. Kukkaraudoista en edes haluaisi puhua, mutta kerron nyt kumminkin.



 Kukkarauta on siis tämän näköinen taikasauva, joka kuumennetaan liedellä tai kuumapuhaltimella, ja jolla tuikataan kovetteessa uitettuun terälehtiaihioon muoto.
Koska homma ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin Strömssössä, käteen jäi yksi kappale opettajan tekemiä mallirautoja, irtonainen varsi, kolmesenttinen laakerikuula, jossa on reikä ja pieni hämmennys siitä, minne se kymmenmillinen kuula karkasi.
Kunhan nahkatöiden vuoro tulee, niin pyörittelen kahvan kohdalle parkkinahkaa etten polta näppejäni tämän kanssa. Ja elättelen toivoa, että käyn joskus iltapajassa tekemässä ne kaksi muuta loppuun.

Ajankulukseni myös metsästelin jämälaatikoista sopivan kokoisia paloja ja leikkelin ja porailin niitä. Syntyi aivan loistava idea.


Ensimmäinen pala

Ta-daa

Oksat on rei'itettyä ja hiekkapuhallettua millin peltiä, runkona toimii viiden millin rautatanko ja kerrosten välillä on M8-muttereita. Tähti on näprätty itse ja joulupallot lähtivät tassuun jonkun halpiskaupan sesonkihyllyltä. Tykkään.

Jostain kumman syystä halusin myös tehdä kypärän. Ensin tehtiin malli paperista, ja sen avulla sitten piirreltiin millin peltiin osat. Vähän hankalanmuotoisten osien leikkaaminen ja hiominen oli aika hermoja kehittävää.

Tuon kulman hiominen... nam.



Lopulta oli aika alkaa kasata kypärää. Se osoittautui yllättävän hankalaksi.




Puolikas valmiina


Metallia oli huomattavasti vaikeampaa saada taipumaan oikeaan muotoon kuin paperia. Käsiporalla poraaminen kaarevaan osaan vaatii hoksottimia - miten asetella tuki toiselle puolelle, että poranterä ylipäätään menee metallista läpi? Ja nuo takoniitit. Paholaisen keksintö. Eihän niitä meinaa saada näillä käsivoimilla edes hakattua :D melkoista urheilua siis.

Valtterilta sujui paremmin

Sain palaset aika lailla muotoonsa, mutta törmäsin pieneen ongelmaan: 4 x 1 mm pelti = 4 mm peltiä. Eli takoniitti oli erittäin vaikeaa saada paikalleen. Pidempiä niittejäkin löytyi, mutta ne tuppasivat menemään vinoon takoessa.

Reikien paikkojen zoomausta.


Lukkopihdit olivat näppärä apu.


Ja tämä tässä:




Ei ole minun. Valtteri teki omansa samoilla kaavoilla, mutta sai valmiiksi.

Minun jäi kesken. Ehkä käyn joskus tekemässä loppuun iltapajassa, jos jaksan. Aika fyysisesti rankkaa hommaa kuitenkin. Tai sitten myyn esteettisesti rajoittuneen, keskeneräisen kypärän jollekin kympillä. Anyone?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti