Istuttelin puita

Upea kokoelmani.

Keräsin kerrostalomme viereisestä pusikosta kippuroita oksia ja kannoin pariksi päiväksi sisälle kuivumaan. Luokkakaveri ystävällisesti suostui kuskaamaan nämä autolla kämpältämme koululle, tuota kasaa ei olisi saanut ehjänä kulkemaan bussissa, saatika sitten pyörällä.

Karsin huonoimmat pois ja siistin jäljelle jääneitä vähän. Ja tutustuin samalla työkaluun joka on pakko saada.

Japaninsaha - a must

Hieno ja näppärä keksintö <3 puun lisäksi voi sahailla myös esim. uretaanilevyä.

Ymmärsin niin, että oksat kiinnitetään puvun takaraivoon vastakappaleiden avulla, joten leikkelin uretaanista (tunnet ehkä paremmin nimellä Finnfoam) kuutioita joihin puhkoin oksanmentäviä reikiä.

Jaaaaa sitten liimaamaan. Tähän paras liima oli kuumaliima (jipii... olen sen kanssa niin taitava että...). Joten pistooli kuumenemaan ja mattoveitsellä viiltoja taktisesti sopiviin kohtiin. Oksa työnnettin viillosta läpi ja liimattiin nurjalta puolelta kiinni uretaanikuutioon.

Koulun liimapistoolit ovat muuten jotain aivan uskomattoman ammattilaispyssyjä, jollaista olen joskus pässyt aiemmin kokeilemaan. Ero tiimaripyssyihin on se, että liima on kuumana erittäin juoksevaa. Aiheutti monta läheltä piti -tilannetta, koska jouduin työskentelemään liimattavien kohtien alapuolella. Iik.

Muutama oksa jo kiinni.

Sisäpuolelta

Lopulta sain melko vähin vammoin kaikki oksat paikoilleen. Puvusta tuli mielestäni oikein hieno. Suunnittelin ensin tekeväni pukuun myös kaavun, mutta ensinnäkin, rahaongelma, ja toisekseen...

Takapainoinen köntykseni <3

Maski on jo nyt aika painava ja takapainoinen. Yritän vielä tasapainottaa sitä, mutta saatan joutua painon vuoksi luopumaan kaapuideasta. Katsotaan.

Metallipajailut on sitten ohi

Viimeinen metallityötunti ohi, valmista ja melkein valmista tuli jonkin verran. Kukkaraudoista en edes haluaisi puhua, mutta kerron nyt kumminkin.

 Kukkarauta on siis tämän näköinen taikasauva, joka kuumennetaan liedellä tai kuumapuhaltimella, ja jolla tuikataan kovetteessa uitettuun terälehtiaihioon muoto.
Koska homma ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin Strömssössä, käteen jäi yksi kappale opettajan tekemiä mallirautoja, irtonainen varsi, kolmesenttinen laakerikuula, jossa on reikä ja pieni hämmennys siitä, minne se kymmenmillinen kuula karkasi.
Kunhan nahkatöiden vuoro tulee, niin pyörittelen kahvan kohdalle parkkinahkaa etten polta näppejäni tämän kanssa. Ja elättelen toivoa, että käyn joskus iltapajassa tekemässä ne kaksi muuta loppuun.

Ajankulukseni myös metsästelin jämälaatikoista sopivan kokoisia paloja ja leikkelin ja porailin niitä. Syntyi aivan loistava idea.

Ensimmäinen pala

Ta-daa

Oksat on rei'itettyä ja hiekkapuhallettua millin peltiä, runkona toimii viiden millin rautatanko ja kerrosten välillä on M8-muttereita. Tähti on näprätty itse ja joulupallot lähtivät tassuun jonkun halpiskaupan sesonkihyllyltä. Tykkään.

Jostain kumman syystä halusin myös tehdä kypärän. Ensin tehtiin malli paperista, ja sen avulla sitten piirreltiin millin peltiin osat. Vähän hankalanmuotoisten osien leikkaaminen ja hiominen oli aika hermoja kehittävää.

Tuon kulman hiominen... nam.

Lopulta oli aika alkaa kasata kypärää. Se osoittautui yllättävän hankalaksi.

Puolikas valmiina

Metallia oli huomattavasti vaikeampaa saada taipumaan oikeaan muotoon kuin paperia. Käsiporalla poraaminen kaarevaan osaan vaatii hoksottimia - miten asetella tuki toiselle puolelle, että poranterä ylipäätään menee metallista läpi? Ja nuo takoniitit. Paholaisen keksintö. Eihän niitä meinaa saada näillä käsivoimilla edes hakattua :D melkoista urheilua siis.

Valtterilta sujui paremmin

Sain palaset aika lailla muotoonsa, mutta törmäsin pieneen ongelmaan: 4 x 1 mm pelti = 4 mm peltiä. Eli takoniitti oli erittäin vaikeaa saada paikalleen. Pidempiä niittejäkin löytyi, mutta ne tuppasivat menemään vinoon takoessa.

Reikien paikkojen zoomausta.

Lukkopihdit olivat näppärä apu.

Ja tämä tässä:

Ei ole minun. Valtteri teki omansa samoilla kaavoilla, mutta sai valmiiksi.

Minun jäi kesken. Ehkä käyn joskus tekemässä loppuun iltapajassa, jos jaksan. Aika fyysisesti rankkaa hommaa kuitenkin. Tai sitten myyn esteettisesti rajoittuneen, keskeneräisen kypärän jollekin kympillä. Anyone?

"Ai siitä tulikin vihree...?"

Maskottupukuni, arvon herra Mulgarath on nyt edistynyt ihan kiitettävästi. Raportoin tässä vaiheessa muuttuneista suunnitelmista: ensinnäkin, silmä. Lähdekuvia selattuani hoksasinkin, että se näkevä silmä ei ole punainen vaan keltainen. No big deal, siitä tulee siis keltainen. Revultex- suunnitelmastani luovuin kokonaan, koska se toisi pukuun hirveästi lisää painoa. Sen sijaan päädyin päällystämään koko tyypin froteepintaisella trikoolla.

Aloitin niillä silmillä. Silmän pinta on yleensä kostea --> kiiltävä. Lisäksi meikäläisellä kriteerinä läpikuultavuus sen lediefektin takia. Opettaja suositteli tyhjiömuovaimella tehtyjä puolipalloja. Jostain päin koulua ilmeisesti semmoinen muovain löytyy, ja niitä puolipalloja on luokassa laatikollinen. Tarpeeksi pienten löytäminen oli vähän hankalaa, joten jouduin saksimaan niitä pienemmiksi ja lopulta litistämään oikeaan kokoon suoraan silmäkuoppaan. Maalasin silmät puolipallojen nurjalle puolelle.

Sokea silmä

Kiiltoa.

Huomasin myös että testailuun käyttämäni ledivalo ei sovikaan tarkoitukseen, koska se ei pysy päällä. Jouduin metsästelemään uuden, joka olikin yllättävän kirkas.

Sovittelua

Sokea silmä paikallaan

Ja valoleikkejä!

Koululta löytyi vaaleansinistä froteelakanaa, jolla aloin päällystää vaahtomuovia. Päällystekankaan pitäisi muuten aina olla trikoota, koska siitä on mahdollista poistaa ryppyjä venyttämällä. Aina sitä oppii uutta, tästä liimasta en ollut ennen kuullutkaan - sprayliima.

Sprayt säilytetään ylösalaisin tukkeutumisen estämiseksi - uutta tietoa tämäkin.

Eli liimaa suihkutettiin vaahtomuoville ja paineltiin kangas kiinni. Suojavarusteina tietysti essu ja kumihanskat. Kun tuo töhnä jämähtää johonkin niin se muuten jämähtää.

Tehdään vetokaapissa, koska sprayliima ei ole hyväksi keuhkoille...

Nenä oli varsin konstikas tapaus, mutta onnistui sitten lopulta.

Lähikuvaa

Luokkakavereiden reaktiot olivat kerrassaan mainioita, kun aloin pohjamaalata pukua vihreällä. Kummakos tuo, ensin se oli ollut vaaleanpunainen ja sitten vaaleansininen, ja nyt siitä olikin yhtäkkiä tulossa myrkynvihreä :D

Ensimmäisen maalikerroksen alla.

Lisää väriä.

Maalin sekoittelin ihan itse. Lateksimaali, C-pohja (ymmärsin niin, että C-pohjaan voidaan sekoittaa tummaa väriä, kun taas A-pohjaan tehdyistä tulee aina vaaleita). Oikean värin löytäminen oli yllättävän hankalaa, maaliastian reunat meinasivat loppua kesken.
Huomio sprayliimasta: liimaus tykkäsi pettää niistä kohdista, joihin lotrasin reilummin maalia. Ei pitäisi olla vesiliukoista, mutta ei ilmeisesti pidä uittamisesta.

Ledin pidikkeen mallailua paikalleen.

Liimasin ledivalon, silmät ja luomet paikoilleen perinteisesti kuumaliimalla. Valosilmästä tuli oikein vaikuttava :D

Naamion katseluaukkona toimii monsterin suu. Olisi vähän tylsää nähdä Mulgarathin suusta pilkistävän jonkun kasvot, joten suuaukko piti peittää. Maalasin pinkkiä tylliä mustaksi ja kuumaliimasin sitä pari kerrosta nurjalle puolelle.

Korostin puvun muotoilua vielä akryylimaalilla maalaamalla korkeampia kohtia vaaleammaksi ja uurteita tummaksi.

 

Seuraava vaihe olisi oksien istutus takaraivoon, projekti jonka käytännön toteutuksesta ei ole niin mitään mielikuvaa.

Uh-oh! D:

Meillä ilmeisesti on 12 tuntia vähemmän maskottipukutunteja kuin piti.

Nenäilyä

Lähdin siis muotoilemaan kummajaiseni naamaa veitsen ja saksien avulla. Note to self: kaikkien työvälineiden tulee olla erittäin teräviä. Nirhasin kulmakarvoja yli tunnin, kunnes keksin vaihtaa katkoteräveitseen uuden terän. Valmista tuli kymmenessä minuutissa.

Nenäsuunnitelmastani kerroinkin jo. Aioin siis ommella ne nenän rutut veistelyn sijaan. No eihän se pelkällä langalla onnistunut, vaan jouduin liimailemaan juonteet muotoonsa. Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut myös käyttää vähän enemmän lankaa ja pyöritellä lisää, mutta... nääh.

Ennen nenän muotoilua.

Nenän etuosasta ei meinannut tulla hyvä ei millään. Lopulta päädyttiin opettajan kanssa siihen, että sierainosuus tulee erillisestä palasta.

Leikkasin ohuesta vaahtomuovista T:n muotoisen palan ja kieputtelin siitä sieraimet. Näytti heti paremmalta.

Vielä kaipaa vähän lisää kaksoisleukaa tämä. Pitäisi myös keräillä jostain nippu oksia niskaan kiinniteltäväksi (päädyin kuitenkin laittamaan oikeita oksia vaahtomuovisarvien sijaan, tullee uskottavampi...) ja muistaa ottaa ledivalo mukaan. Haaveilin laittavani toiseen silmään punaisen muovin taakse valon ja jättäväni sokean silmän valkoiseksi. Katsotaan toimiiko.

Maskottipuku etenee

Päädyin siis tekemään maskottipukuani suoraan vaahtomuovista leikellen. Pohjatekniikaksi mietin jotain fursuit-tyyppistä, netistä löytyy paljon erilaisia ohjeita fursuit-päiden tekoon.

Materiaali saattaa olla lämmöllä pehmenevää levyä?

Kasassa nippusiteillä? Materiaali näyttäisi olevan muoviverkkoa.

Tässä on jo vaahtomuovia rungon päällä. Jotain tämäntyyppistä ajattelin.

Mutta koska materiaalit, rungoksi valikoitui sitten rautalanka. Minulle on aina ollut suuri mysteeri miten kaksi rautalankaa saisi kiinnitettyä toisiinsa tukevasti, mutta tulipahan opittua jotain uutta: liitoskohtaan laitetaan ensin turaus kuumaliimaa, minkä jälkeen ympärille kieputetaan pätkä liimassa uitettua sideharsoa. Hyvin pysyy.

Kieputetaan...

Ja voilà!

Aloin siis muotoilla Mulgarathin pään runkoa rautalangasta ja patjasta. Häkkyrä ei pitkään aikaan näyttänyt miltään, eikä uskottavuutta parantanut ainakaan se, että käyttämäni patja oli pinkkiä. Liimailuun yritin ensin käyttää kuumaliimaa, mutta kontaktiliima on hommaan huomattavasti näppärämpää. Siirryin siihen melko nopeasti.

Takaraivon osat ohutta vaahtomuovia.

Liiman levitystä. Veitsi olisi paljon näppärämpi väline...

Välineistöä vaahtomuovin muotoiluun: veitsi, terävät sakset, vaahtomuovileikkuri. Kuumailmapuhallinta voi käyttää hyvin harkitusti. Yksi takaraivossa olleista paloista oli mutkalla väärään suuntaan. Oikeni nätisti puhaltimella, mutta vaahtomuovi sulaa paljon vikkelämmin kuin solumuovi, eli tarkkana pitää olla.

Vaahtomuovileikkuri

Suojahanska, johon larppaajana ihastuin heti :D

Nyt olen jo naamanmuotoiluvaiheessa. Vakaa aikomukseni on ommella nenä ensin muotoon ja sitten kiinnittää se kontaktiliimalla. Luulen että näyttää näin paremmalta kuin vain leikkaamalla.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on pintakäsitellä ökö revultexilla eli kumilateksilla. Olen vähän kahden vaiheilla haluaisinko patjan ja revultexin väliin vielä kankaan, mutta luulen etten ehdi moista siihen viritellä (sarviakin pitäisi vääntää aikamoinen kasa). Aika näyttää...