Ahjon äärellä

Pakolliset varusteet: kuulosuojaimet, suojalasit, turvakengät ja hanskat

Nyt on kyseessä jonkin sortin metallikokeilukurssi. Kukaan ei oikein tiedä mitä pitäsi tehdä, kunhan testaillaan kaikenlaista mitä tarpeistonvalmistuksessa saattaa tarvita. Kurssi alkoi ruusuilla.

Valtavalla, kovaäänisellä ja keltaisella koneella leikattiin kaikille kaksi 12cm x 12cm kokoista palaa ohuesta pellistä. Sen jälkeen tutustuimme suureen "purkinavaajaan", käsikäyttöiseen leikkuriin, jolla muotoiltiin niistä neliöistä ympyröitä. Leikkuria ei vielä ollut pultattu kiinni lattiaan, joten luokan pienet tytöt (me alle 160-senttiset) pääsivät voimistelemaan oikein tosissaan. Härveli kun olisi kovin mielellään lähtenyt omille teilleen siinä väännellessä.

Valtava tölkinavaaja.

Reunojen vasarointia.

Levyjen reunat vasaroitiin pyöreiksi (haavojen välttämiseksi) ja niihin piirrettiin sahausviivat terälehtiä varten. Nyt se sitten selvisi mihin peruskoulun ja lukion matikkaa oikeasti tarvitsee. Toinen piti jakaa kahdeksaan osaan (iisipiisi) ja toinen kuuteen. Ne jotka eivät tiedä: kun olet piirtänyt harpilla ympyrän, siihen harppiin jäävä mitta on kuudesosa sen ympyrän kehästä. Sillä kun "kävelee" ympyrän reunoja pitkin, niin saa kuusi samankokoista osaa.

Näitä piirrettyjä viivoja pitkin sahattiin terälehdet, sahaus lopetettiin noin sentin päähän ympyröiden keskipisteestä. Metallipuolen vannesaha on kyllä hurja vehje. Ääni on korviavihlova, työstettävä pala tärisee kuin mikä ja työ kuumenee todella lämpimäksi sahatessa.

Sahatut ja kuvioidut aihiot.

Aihioihin piti saada myös vähän tekstuuria, joten niitä moukaroitiin harjapäävasaralla. Olin hurja ja käsittelin toisen pallopäävasaralla, kun kiinnosti millaista jälkeä se tekisi.

Harjapäävasara

Pallopäävasara

Ruusuille tehtiin varret perinteisesti takomalla rautatangosta. Aika hurjaa puuhaa, mutta tykkään kyllä. Takomossa on mukavan lämmintä jos sattuu olemaan kylmä päivä...

Sopivan mittaisiksi katkaistut varret hitsattiin kiinni kukkaosiin. Onnistuin melkein sulattamaan yhden teräkehden irti, mutta onneksi opettaja pelasti tilanteen.

Meidät päästettiin takaisin takomoon muotoilemaan kukkaosat kukan näköisiksi. Se oli varsin erikoista. Se osuus, jonka ajattelin olevan helppoa (muodon työstäminen) oli hirmuisen hankalaa ja ahjon käyttö taas happihanoineen ja sytyttelyineen oli yllättävän helppoa.

MUTTA

Tiedätte varmaan sen, että pakkasella ei pidä pistää kieltä mattotelineeseen, koska se jää siihen kiinni. Tiedättekös sen tunteen kun kovasti tekisi kuitenkin mieli pistää se kieli siihen metalliin? No se sama tunne tulee myös tosi kuumien asioiden kanssa. Loppupäivä menikin sitten uittaessa kättä kylmässä vedessä...