Hammaslääkärit käyttävät tähän hommaan esinettä, jonka nimi on lusikka. Puhumme nyt siis muovisesta valtavan, rei'itetyn lusikan näköisestä härpäkkeestä.
Lusikka. |
![]() |
Sovitus... |
Sitten vaan sekoitettiin aine, ladottiin se lusikkaan ja lusikka suuhun.
Tässä vaiheessa on aika tärkeää, ettei pure hampaita yhteen saakka. Muuten alginaattiin jää reikiä niihin kohtiin, missä hampaat osuvat lusikkaan.
Muita tärkeitä huomioita oli se, että vaikka alginaattia kannattaa sekoittaa se oikea satsi (5 mittaa jauhetta ja 2,5 vettä), niin sitä kaikkea ei tarvitse tunkea siihen lusikkaan, etenkin kun on näin pieni suu. Jos en tietäisi ettei alginaatti kovin kauan valu, olisin nimittäin voinut mennä paniikkiin kun ylimääräinen mössö lähti valumaan kurkkuun. Etukumara asento voisi olla ihan hyvä ratkaisu myös.
Mötikkää sai jähmettymisen jälkeen pienen hetken irrotella ennen kuin se maiskahti irti kitalaesta. Sitten vain kylmään veteen odottamaan valua (alginaatti saattaa lähteä kutistumaan ollessaan kosketuksissa ilman kanssa).
Siellä se lilluu. |
Tällä kertaa sitä meni vähän tuonne muotin alapuolellekin... Itse asiassa muotin alle meni tavaraa enemmän kuin päälle. Se piti murtaa pois, että alginaatin sai irti.
Huh kun onkin vinot hampaat! Käyttäkääs lapset hammasrautoja. |
Ja VALMIS! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti