Aika päätöntä.

(Eiks oo hyvä puujalka otsikko :D)

Huh kun tämä nukkeilu tosiaan on monivaiheista... Noh, joululomalla sain sen aikaavievimmän yksittäisen vaiheen tehtyä, eli leijonanosan nuken raajoista paperoitua. Jalat, olkavarret ja torso meni tosin ihan nätisti leffoja katsellessa. Vain eristykset (3 x kovavaha + fairy) ja ensimmäinen kerros vaativat paljon keskittymiskykyä.

Kelmua ja hiekkapussi.

Paperoidut osat kuivatettiin hitaasti tuorekelmun ja hiekkapussin kanssa, ettei kuivuessa tapahtuisi mitään paperille ominaisia kutistumis-kiertymis -muuveja. Kahta pari milliä erikokoista osaa on nimittäin harvinaisen raivostuttavaa yhdistää... Tuli kokeiltua nimittäin...

Muotista tulleet osat vaativat sipauksen liimaa...

...näiden kenkien kanssa. Kun osat olivat kuivuneet (kunnolla), ne irroitettiin muoteista, liimattiin repsottavat ulkokerrokset paikoilleen ja ylimääräiset reunat leikeltiin irti. Sen jälkeen osia soviteltiin yhteen ja niihin merkittiin heftojen paikat. Paperista piti repiä tai leikata pieniä siivuja, joilla kappaleet yhdistettäisiin toisiinsa.

Reunat poies.

Heftauksen apuviivoja. Kannattaa käyttää vedenkestävää kynää.

Heftattomat paikat merkitty puoliympyröillä ja heftat liimattu paikoilleen.

Heftojen kannattaa muuten antaa kuivua kunnolla ennen kuin kappaleita alkaa yhdistellä. Ne nimittäin repeävät ja irtoavat yllättävän helposti... Heftojen kuivuttua kappaleet yhdistettiin vaikka kumilenkeillä niin, että heftapalaset jäivät sojottamaan ulos saumoista ja liimattiin vastakkaiselle puolelle.

Heftojen reunat merkitty punaisella.

Pää.

Olkavarret piti heftata suoraan rautalankarungon päälle.

Vaikka saumojen päälle paperoi kerroksen-pari ylimääräistä, niihin tuppasi jäämään selvät saumakohdat. Etenkin jalat, joiden olin antanut kuivua aivan liian nopeasti, olivat varsin pulmallisisa koottavia. Lopulta veistelin pohkeista ja jalkapohjista törröttäneet saumakohoumat kokonaan pois ja paperoin vain päälle.

Rautalankarunkoon pyöriteltyjen folio-rautalankatöppöjen päälle levitettiin paperimassasta kerros.

Massaa.

Massa ei tartu folioon, vaan siihen pyöriteltyyn rautalankaan.

Kun kaikki raajat oli kasattu ja ne olivat saaneet taas kuivahtaa, niihin kiinnitettiin lyijypainot. Tämä siksi, että paperiset raajat ovat varsin kevyitä eikä niillä sellaisenaan saa aikaa kovin luonnollisia liikkeitä. Kangaskaupan lyijynauha (se mitä on mm. suihkuverhojen alareunassa) kävi hyvin, 10-20 palaa per raaja. Ensin lorotterin osaan kuumaliimaa, painot heti perään ja lisää liimaa. Hyvin pysyy.

Painot raajojen kärjissä.

Raajat juntattiin kiinni rautalankamalliin sillä samalla paperimassalla. Se on kyllä kuivuttuaan melko tiukkaa tavaraa.

Liikkuvaa päätä varten piti tehdä seuraavanlainen viritys:

Eli torsoon tehdyn kaulanyppylän sisältä olevan pallon läpi tulee kuminauha, joka menee pään läpi ja on solmulla päälaella. Näin pää siis pyörii kivasti, mutta ei putoa hartioilta. Päässä olevaa monttua varten piti lattialiimatöhnän avulla paperoida tyhjiömuovattu kuppi, joka sitten paperoitiin kiinni päähän. Lattialiima tosiaan on semmoista tahnaa, että muuten tarttuu ihan kaikkeen. Onneksi hoksasin ottaa pinsetit ennen kuin tökkäsin käteni siihen...

Jaaaaaa sitten kävi ilmi että keijukaisparan kaula oli auttamati liian lyhyt. Siihen piti sitten pikapikaa paperoida pidennysosa.

Varsinainen rimpsu: solmu, pallo, kaulanpidennys, pään monttu, pää, solmu.

Tässä muuten tapahtui moka. Unohdin kokonaan liikkuvaan päähän tulevan liikuttelusauvan, jonka kiinnittäminen tässä vaiheessa olisi ollut niin paljon helpompaa. Torsoon sen kuitenkin muistin laittaa, eli kiinnitin 3mm rautalangasta väännetyn ohjaimen runkoon ja leikkasin torson selkäkappaleeseen sauvalle aukon jo ennen kuin heftasin torsopalat yhteen rungon ympärille. Joka tapauksessa, kiinnittelin päähän tulevan kupin kuumaliimalla ja paperoimalla ja kaulanpidennyksen samalla tavalla.

Ohjaussauvan reikä suljettu paperimassalla. Tässä kaulanpidennyksen raja on vielä näkösällä.

Nyt on neiti enää pintakäsittelyä ja vaatteita vailla :)