Minut haudattiin elävältä D:

Nimi "kuolinnaamio" jo saa kylmät väreet juoksemaan selkää pitkin. Jos ikinä päädyn tämän tekemään jollekin, aion kyllä sanoa "kipsivalu kasvoista", se on hieman vähemmän ahdistava nimitys.

Teimme tosiaan kipsivaluja toistemme kasvoista. Pääsin itse uhriksi tähän touhuun. Kun olin ollut poissa, kahdesta oppilaasta oli jo tehty valu ja muut tiesivätkin jo suunnilleen miten homma toimii. Aluksi suojauduin kaulaliinalla ja uimalakilla. Nämä kilomertihiukset tuottivat vähän päänvaivaa, mutta kyllä ne lopulta saatiin mahtumaan sen myssyn sisälle. Kasvoihin hierottiin Tummelia, jotain tahmaa jota ilmeisesti käytetään lehmän utareiden hoidossa :D tässä mömmön tarkoitus on siis estää massaa tarttumasta ihoon.

Kaikki varmaan tietävät sen pistävän mintunhajun, joka leijailee hammaslääkärin vastaanotolla? Käteeni tyrkättiin kulhollinen mintulta lemahtavaa pinkkiä mössöä. Sillä piti itse peittää nenä ja varmistaa, että nenänrei'ät säilyivät auki. Mössön nimi on alginaatti, ja se sekoitetaan vedestä ja jauheesta hyvin samaan tapaan kuin kipsi. Aine on ilmeisesti samaa, josta tehdään lasten hampaiden mallivalu hammaslääkärissä. Se kovettuu paljon kipsiä pidempään ja siitä tulee hauraampaa. Ennen kovettumistaan materiaali kuitenkin muistuttaa koostumukseltaan pyyhekumia, joten on ihan näppärä materiaali valujen tekemiseen.

Kun olin saanut nenäni vuorattua alginaatilla, minut istutettiin tuoliin pää takakenoon pöydälle ja kaulani ympärille aseteltiin pahvikaulusta, muovipussia ja muuta suojusta. Seuraavaksi sainkin alginaattia koko naamani mitalta. Kunhan mössö oli saanut hetken kuivahtaa, sen päälle alettiin tueksi asetella kipsissä kastettuja harsonpätkiä.

Alginaattia nassuun. Vaikea sanoa kuka tässä on, mahdollisesti minä.

Ja kipsiharsoa.

Alkoi piinallinen odotus. Kommunikointi tuon paketin sisältä oli äärimmäisen rajoittunutta, vaikka jossain vaiheessa sainkin käteeni kynän ja paperia. Alkuvaiheen paniikinpoikasen jälkeen homma kuitenkin oli melko rentoa, vaikka nukkuminen oli mahdotonta. Alginaatilla on nimittäin tuoksun lisäksi yksi toinenkin hyvin hammastahnamainen ominaisuus: se tuntuu erittäin kylmältä. Kuin olisi kävellyt ulkona 25 asteen pakkasella. Kipsin sekoituksessa oli myös käynyt jotain mystistä, ja jouduin istumaan kuoressani reilusti pidempään kuin oli ollut tarkoitus, sillä kipsi ei oikein tahtonut kuivua. Lopulta opettaja kuitenkin kävi toteamassa naamani riittävän kuivuneeksi, että sain ottaa maskin irti.

My face!!!

Olin ilmeisesti laittanut liian vähän Tummelia, sillä sain puhkua naamarin sisällä kuin Iso Paha Susi että muotti saatiin irti. Ehjänä se kuitenkin irtosi. Oli aika freesi olo sen jälkeen, köyhän miehen kuorinta...

Valu muotissa kuivumassa.

Kovavahattuani kipsiosat (ja epähuomiossa myös vähän alginaattia :D) ja tukittuani ne nenänreiät sain kaataa muottiin kipsiä. Muotti ja valu kököttivät tuollaisessa koripesässä yllättävän lyhyen aikaa, ehkä viisitoista minuuttia, kunnes muotin sai ottaa irti.
Alginaattimuotti ja valu yhdessä aiheuttivat jonkin verran kummallisia patteja valun kasvoihin, mutta nepä lähtivät pehmeähköstä kipsistä veitsellä raaputtamalla ihan mukavasti. Mieli teki vähän silotella tuota luomea otsassa myös, mutta maltoin kuitenkin. :p

Ta-daa!

Jos teen tämän joskus teatterissa näyttelijälle, annan alusta alkaen käteen sen paperin ja kynän. Taustalle voisi myös pistää pyörimään esimerkiksi satukasetin tai vastaavan, että olisi jotain mihin keskittyä. Seuraavassa satsissa "uhreille" luettiinkin yritysopin monistetta yritysmuodoista, saattoi keskittyä johonkin muuhuin kuin jäätyvään naamaan, eikä kuulemma edes tehnyt mieli alkaa nauraa röhöttää maskin sisällä :)

Tarkat ohjeet kuolinnaamion tekoon löytyvät täältä.