Toinen naamio - positiivimuotti ja paperoinnin alkeet

Tällä kertaa saimmekin kuvat opettajista - yksi kullekin. Kuvan perusteella piti tehdä karikatyyrinaamio, jälleen paperoimalla. Sattuneesta syystä kipsipäät ovat nyt muussa käytössä, joten saimme kampaamopuolen loppuun kynityt harjoituspäät pohjiksi. Plastoliinikin oli vielä negatiivimuoteissa, joten materiaaliksi valikoitui savi.

luonnoksia

Eristetty savimuotti

Oma savimallini pääsi kuivumaan ja halkesi todella pahasti. Pienessä paniikissa en tullut ottaneeksi kuvia, mutta käytännössä Paavon nenä oli irti ja leuasta ohimolle kulki sentin leveä railo. Yritin silotella halkeamaa lisäämällä savea, ja se onnistuikin yllättävän hyvin.

Paikattu murtumakohta ympyröity punaisella

Ennen paperoinnin aloittamista savimallien päälle levitettiin tiskiainetta - itselleni ihan uusi tekniikka. Kuulemma estää paperia tarttumasta pohjaan kiinni, kuin myös ensimmäisen kerroksen maltillinen liisteröinti (ei liisteriä pohjaa vasten tulevalle puolelle).

Paperikerroksia tulisi olla vähintään seitsemän. Väliin kannattaa laittaa kerros pelkkää puuliimaa vahvistamaan (liisteriinkin kannattaa laittaa ihan reilusti sitä liimaa). Ammattikäyttöön tuleviin naamioihin kannattaa kuulemma myös laittaa kerros sideharsoa johonkin väliin estämään halkeaminen mahdollisissa murtumakohdissa. Nyt sitä ei tosin käytetty, lieneekö syynä se, että harso on edelleen loppu ;)

Paperina puhelinluetteloa, kerrosten laskemisen helpottamiseksi joka toinen kerros keltaisilta sivuilta ja joka toinen tavallisislta :D

Itse olen paperointitöissä käyttänyt vahvikkeena kipsiharsoa, mutta siinä on kaksi vähän ikävää puolta: apteekista ostettava kipsiharso on melko kallista ja kipsi ei jousta samalla tavalla kuin paperi --> pariin työhön on tullut murtumia niihin kohtiin, joissa kipsiä on paksulti (ks. ensimmäinen merkintä, nuket).

Minut haudattiin elävältä D:

Nimi "kuolinnaamio" jo saa kylmät väreet juoksemaan selkää pitkin. Jos ikinä päädyn tämän tekemään jollekin, aion kyllä sanoa "kipsivalu kasvoista", se on hieman vähemmän ahdistava nimitys.

Teimme tosiaan kipsivaluja toistemme kasvoista. Pääsin itse uhriksi tähän touhuun. Kun olin ollut poissa, kahdesta oppilaasta oli jo tehty valu ja muut tiesivätkin jo suunnilleen miten homma toimii. Aluksi suojauduin kaulaliinalla ja uimalakilla. Nämä kilomertihiukset tuottivat vähän päänvaivaa, mutta kyllä ne lopulta saatiin mahtumaan sen myssyn sisälle. Kasvoihin hierottiin Tummelia, jotain tahmaa jota ilmeisesti käytetään lehmän utareiden hoidossa :D tässä mömmön tarkoitus on siis estää massaa tarttumasta ihoon.

Kaikki varmaan tietävät sen pistävän mintunhajun, joka leijailee hammaslääkärin vastaanotolla? Käteeni tyrkättiin kulhollinen mintulta lemahtavaa pinkkiä mössöä. Sillä piti itse peittää nenä ja varmistaa, että nenänrei'ät säilyivät auki. Mössön nimi on alginaatti, ja se sekoitetaan vedestä ja jauheesta hyvin samaan tapaan kuin kipsi. Aine on ilmeisesti samaa, josta tehdään lasten hampaiden mallivalu hammaslääkärissä. Se kovettuu paljon kipsiä pidempään ja siitä tulee hauraampaa. Ennen kovettumistaan materiaali kuitenkin muistuttaa koostumukseltaan pyyhekumia, joten on ihan näppärä materiaali valujen tekemiseen.

Kun olin saanut nenäni vuorattua alginaatilla, minut istutettiin tuoliin pää takakenoon pöydälle ja kaulani ympärille aseteltiin pahvikaulusta, muovipussia ja muuta suojusta. Seuraavaksi sainkin alginaattia koko naamani mitalta. Kunhan mössö oli saanut hetken kuivahtaa, sen päälle alettiin tueksi asetella kipsissä kastettuja harsonpätkiä.

Alginaattia nassuun. Vaikea sanoa kuka tässä on, mahdollisesti minä.

Ja kipsiharsoa.

Alkoi piinallinen odotus. Kommunikointi tuon paketin sisältä oli äärimmäisen rajoittunutta, vaikka jossain vaiheessa sainkin käteeni kynän ja paperia. Alkuvaiheen paniikinpoikasen jälkeen homma kuitenkin oli melko rentoa, vaikka nukkuminen oli mahdotonta. Alginaatilla on nimittäin tuoksun lisäksi yksi toinenkin hyvin hammastahnamainen ominaisuus: se tuntuu erittäin kylmältä. Kuin olisi kävellyt ulkona 25 asteen pakkasella. Kipsin sekoituksessa oli myös käynyt jotain mystistä, ja jouduin istumaan kuoressani reilusti pidempään kuin oli ollut tarkoitus, sillä kipsi ei oikein tahtonut kuivua. Lopulta opettaja kuitenkin kävi toteamassa naamani riittävän kuivuneeksi, että sain ottaa maskin irti.

My face!!!

Olin ilmeisesti laittanut liian vähän Tummelia, sillä sain puhkua naamarin sisällä kuin Iso Paha Susi että muotti saatiin irti. Ehjänä se kuitenkin irtosi. Oli aika freesi olo sen jälkeen, köyhän miehen kuorinta...

Valu muotissa kuivumassa.

Kovavahattuani kipsiosat (ja epähuomiossa myös vähän alginaattia :D) ja tukittuani ne nenänreiät sain kaataa muottiin kipsiä. Muotti ja valu kököttivät tuollaisessa koripesässä yllättävän lyhyen aikaa, ehkä viisitoista minuuttia, kunnes muotin sai ottaa irti.
Alginaattimuotti ja valu yhdessä aiheuttivat jonkin verran kummallisia patteja valun kasvoihin, mutta nepä lähtivät pehmeähköstä kipsistä veitsellä raaputtamalla ihan mukavasti. Mieli teki vähän silotella tuota luomea otsassa myös, mutta maltoin kuitenkin. :p

Ta-daa!

Jos teen tämän joskus teatterissa näyttelijälle, annan alusta alkaen käteen sen paperin ja kynän. Taustalle voisi myös pistää pyörimään esimerkiksi satukasetin tai vastaavan, että olisi jotain mihin keskittyä. Seuraavassa satsissa "uhreille" luettiinkin yritysopin monistetta yritysmuodoista, saattoi keskittyä johonkin muuhuin kuin jäätyvään naamaan, eikä kuulemma edes tehnyt mieli alkaa nauraa röhöttää maskin sisällä :)

Tarkat ohjeet kuolinnaamion tekoon löytyvät täältä.

Puuseppäillen

Puutyön perusteiden alkulämmittelyksi alettiin väsätä silkkipainokehikkoja. Ihan raakapuusta aloitettiin, kaikki pulikat sahailtiin ja höyläiltiin ihan omin kätösin. Nurkat oli tarkoitus toteuttaa kololiitoksin.

Upea Paint-havainnollistukseni: kololiitos

Palikoihin piirreltiin ensin liitosten kuvat ja sitten työstettiin käsisahalla ja taltalla. No sehän meni reisille, kuten arvata saattaa :D sahausjäljestä tuli kiemuraa ja toistaitoisen talttauksen seurauksena pulikat alkoivat murtuilla. Saatiin ainakin reilusti kokeilupaloja pintakäsittelyyn.

Seuraava yritys tehtiinkin onneksi vähän enemmän koneistettuna, ja mm. sahaaminen tehtiin vanne- ja pyörösahoilla. Taltattavaksi jäi vain kaksi palikkaa per kehikko, eli neljä kullekin. Liimauksissa meinasin saada aikaan salmiakin muotoisia kehikoita, mutta venkslattuani puristimia tarpeeksi kulmista tuli lopulta melko suorat.

Lopulta saimme suunnitella ja tehdä omat työt, jonkinlaiset pöydät tai vastaavat. Olen huomannut, että lattialla oleva tietokoneen keskusyksikkö kerää hirveästi pölyä sisuksiinsa. Joten päädyin tekemään matalan jalustan tietokoneelle, jospa keräisi vähän vähempi pölyä...

Pöydän piirrokset, Paintilla jälleen <3 alkuperäiset on tehty kirjastokuitin taakse :D

Tässä työssä pääsin mittailemaan oikein kunnolla, koska osien yhteensopivuus on aika tärkeää, kun niistä on tarkoitus kasata tuote...
Pääsin käyttämään pysty- ja vaakapuristimia, pylväs- ja vaakaporakonetta ja valikoimaa erilaisia sahoja. Merkkausnasta oli myös uusi mutta äärimmäisen näppärä tuttavuus - reiän paikkojen merkkaaminen muuttui kertaheitolla helpommaksi.

Jalusta on kasattu tappiliitoksilla. Helena ehdotti kannen ruuvaamista paikoilleen, mutta en halunnut työhön yhtään metallia. Voi sitä ylpeyden määrää kun opettajan ilme selvästi sanoi "oikea vastaus". \o/

Odottamassa pitakäsittelyä.

Tietotekniikan vaikeus

Hahaha. Jos jollain on micro-USB niin voisi lainata. Koska en saa kännykällä otettuja kuvia koneelle ilman sellaista.

Naamio - kipsimuotin nousu ja tuho

Mallikuva

Ensimmäisenä työnä saimme hommaksemme valmistaa mukaelmamaalauksiin pohjaksi "puiset" naamiot paperoimalla. Mustavalkoisen tulosteen perusteella muotoiltiin plastoliinista kipsipään päälle naamio, mahdollisimman tarkasti kuvan mukainen. Plastoliinimallista oli sitten tarkoitus tehdä negatiivimuotti kipsiin.

Kipsin sekoittaminen on näköjään aikamoinen taitolaji - siitä tulee aina liian laihaa tai paksua, tai sitten kipsi ei meinaa mahtua sille varattuun astiaan. Laihaa kipsilientä valutettiin ensin varovasti plastoliinimallin päälle ja syntyneitä kuplia yritettiin poistaa puhaltamalla. Tästä sietysti seurasi se, että ainakin meikäläisellä oli kipsiä rilleissä ja kulmakarvoissa...
Kipsimallin kestävyyden varmistamiseksi seuraavat kerrokset olivatkin sitten kipsivellissä uitettua harsoa.

Kipsin annettiin kuivua kai pari päivää, ja sitten mallit oli tarkoitus irroittaa kipsistä. Tässä vaiheessa kuitenkin huomattiin, että kahden oppilaan (minä ja luokkakaveri) käyttämä erilainen plastoliini ei oikein sopinut tarkoitukseen: malli ei lähtenyt irti muotista. Irroitusta yritettiin vaikka millä konsteilla, mutta lopulta luokkakaverin muotti jouduttiin halkaisemaan ja minun sulattamaan, että kipsipäät saatiin viritelmistä ulos.

Toinen yritys negatiivimuottiin

Jouduimme sitten molemmat veistelemään mallin ja tekemään kipsivellikeitokset uudelleen. Sideharso oli loppunut, joten tässä toisella kierroksella oli käytössä hapertunut vanha lakana.

Negatiivimuotin toinen kierros näyttää häiritsevän paljon täytekakulta.

En ole vielä yrittänyt ottaa mallia ulos kipsistä, saa nähdä miten siinä sitten käy.

Kukamitähäh?

Taidanpa aloittaa esittäytymällä, näin muuta materiaalia odotellessa...

Olen siis taidelukion kuvataidelinjalta valmistunut tyyppi, joka aloitti juuri tarpeistonvalmistuksen opiskelun. Tykkään kaikenlaisesta näpertelystä ja askaroinnista, erityisesti erilaisten materiaalien ja tekniikoiden soveltamisesta ihan vääriin tarkoituksiin. Loistava alavalinta siis.

Aiemmin olen tehnyt mm. teatterinukkeja Prinsessa Ruusunen- ja Aittatontun tarinat -produktioihin.

Aittatontun tarinat. Työnantaja vaihtoi esitykseen kirkkaanpunaiset kaavut koska jotain :<

Ruususesta: kuningas ja prinssi. Ei enää koskaan lyöntimetallia joustavalle muoville...

Taidelukion kolmantena vuonna tein nukkeja lopputyöksenikin, yhteensä viisi kappaletta. Harrastustenkin puolesta on tullut rakenneltua kaikenlaista kummallista:

Saanen esitellä: Itä-Savon toimittajan ansiosta naurunappulaankin päätynyt Dasha Jekaterina. Sarvet solumuovia, mecha-kädessä mm. ledivalo ja toimiva puhelin.

Tässä siis parhaita paloja vanhoista töistä. Kouluhommista alan päivittää, kunhan keksin miten saan kännykässä olevat kuvat koneelle <3