Tekstiilitekniikoita

Tekstiilityön kurssiin sisältyy enimmäkseen kaikenlaisten ihme tekniikoiden kokeilua.

Ensin meille esiteltiin kolme valkoista rullaa:

Do It Magic -taikapaperi, joka siis on paperia jonka toisella puolella on liimaa. Siihen voi silittämällä kiinnitellä vaikka mitä: karkkipaperia, lankaa, höyheniä, roskia, paperia...

Sitten keksin kokeilla liimaharsoa, joka siis on myös paperi, jonka toisella puolella on liimaa, mutta liimaharsossa paperi on vain suojana ja lähtee nätisti irti. Sillä siis voi liimata asioita kiinni toisiinsa:

Vasemmanpuolimmainen on alumiinifoliota.

 Ja sitten oli veteenliukeneva kuitukangas, johon siis voi ommella juttuja ja sitten upottaa sen veteen, ja jäljelle jää vain ommellut asiat ja kangas ympäriltä haihtuu pois.

Yksi käyttömahdollisus.

 
Tässä on lumimassaa. Ennen maalaamista se näytti epäilyttävästi kissan oksennukselta.
Se sisältää styroxmurua, korkkimurskaa (korkki as in korkki), sahanpurua, maitoliimaa (muistuttaa tosi paljon revultexia) ja maalia.

Ennen maalausta.

Hyvin resuista kangasta varten tarvitaan maalia, pohjakangas, harsoa (revitään ja mujutetaan kunnolla) ja maitoliimaa. Maaleilla läträtään kangas ja harso ja maitoliimalla kiinnitetään ne toisiinsa.

Vielä märkää

Nahkaa voi jäljitellä hankaamalla kankaaseen mäntysuopaa ja silittämällä sen kiinni. Se on paremman näköistä livenä kuin ottamissani kuvissa...

Kuivat kädet + lievä allergia = käytä kumihanskoja.

Kiiltonahkaa ja käärmeen-/krokotiilinnahkaa taas saa hyvin jäljiteltyä pohjustamalla tukevan kankaan halutulla värillä, leikkaamalla/repimällä silkkipaperista palasia ja liimaamalla ne puuliimalla pohjustetulle kankaalle. Päälle töpötellään lisää väriä ja koko höskä lakataan kiiltävällä lakalla. (Huom! Kangasta ei kannata teipata alustaan liimauksen ajaksi, kuivumisen aiheuttama kutistuminen tuo kiiltonahan kuviota paremmin esiin.) Tää näyttää livenä vähän enemmän tältä...

Punaisesta tuli parempi.

Lyöntimetallia voi kiinnittää puu- ja muovipinnoille, mutta myös kankaalle. Kankaaseen tuleva kuvio täytyy ensin maalata esimerkiksi akryylimaaleilla, jotta lyöntimetallin kiinnitykseen käytettävällä mixtionilla on pinta johon jäädä. Muutoin aine imeytyy kankaaseen. Kun mixtioni on saanut olla tarvitsemansa ajan, lyöntimetalli lasketaan varovasti kuvion päälle ja painellaan kiinni. Kun työ on saanut rauhassa kuivua, ylimääräiset harjataan varovasti pois. Jos kyseessä on muu kuin alumiininen lyöntimetalli, pitäisi kuvio pinnoittaa esim. sellakalla hapettumisen estämiseksi.

Marmorointi oli varsin mielenkiintoinen tekniikka - ensin piti sotkea liisteriä. Kyllä, sitä mitä olen käyttänyt pitkin vuotta asioiden kovettamiseen ja paperointiin. Liisterin pinnalle tiputeltiin silkkimaalipisaroita, joiden läpi tikulla vetämällä saatiin hienoja kuvioita. Sitten haluttu kangas laskettiin varovasti kuvioidun liisterin päälle, nostettiin pois ja pyyhittiin ylimääräinen liisteri pois (silkin kanssa kannattaa olla varovainen, väri saattaa levitä). Kun työt olivat kuivia, väri silitettiin niihin kiinni ja liisteri pestiin pois.

Silkkimaalaustakin tuli kokeiltua - ensi kerralla voisi käyttää vähemmän märkää sivellintä, nyt väri levisi rajausaineesta huolimatta...

 
Vehnäjauhobatiikkia varten vedestä ja vehnäjauhoista sekoitettiin taikina, jossa oli noin puolet vettä ja puolet jauhoja. Tätä mössöä levitettiin kankaalle ja annettiin kuivua. Kuivunutta taikinaa taiteltiin hieman niin, että se halkeili. Sitten taikinan ja kankaan päälle siveltiin vedellä ohennettua kankaanpainoväriä (painoemulsio + pigmentti, sitä samaa millä tehtiin seulapainoja) ja senkin annettiin kuivua.
Taikinan rapsiminen pois oli aika hankalaa, mutta kuvioista tuli hienoja. Tämäkin hienous kiinnitettiin silittämällä.