Työharjoittelu Kansallisoopperalla

Heippati hei, olin syksyllä 2013 työharjoittelussa kansallisoopperalla ja se oli ihan mielettömän mahtavaa ja ihanaa ja Pipsa on paras. Halusin julkaista kaikki työharjoittelun kuvat samaan aikaan, joten päätin odotella että se viimeinenkin on saanut ensi-iltansa, etten pilaa mitään tärkeitä yllätyksiä ja spoilaa Kaunotarta ja Hirviötä.

Ensimmäiseksi tehtävänannoksi sain tehdä vajaan metrin mittaisen lötköleijonan Leijonankesyttäjä-minioopperaan. Aloitin muovailemalla savesta mallia päälle ja hyväksytin sen lavastajalla. Sen jälkeen liimailin ja leikkailin pään pohjan vaahtomuovista.

Valitsin karvat kangasvarason jämäpaloista ja kaavoitin ja päällystin leijonan pään karvakankailla. Luonnollisemman tuloksen nimissä trimmailin karvaa sieltä täältä lyhemmäksi.

Tein nenän ja silmäluomet tummasta nahasta. Kuvassa yllä sovituksessa olevat ruskeat silmät olivat liian pienet, ja ne vaihdettiin myöhemmin isompiin keltaisiin.

Ylläkuvissa: kaavatetristä karvakankaiden jämäpaloilla ja leijonanharjan pidentämistä peruukkikuidulla.

Valmis jellona. Nimeksi tuli Hupaisa.

Toinen samantyyppinen tehtävä kaavatertriksestä pehmolelua varten tuli rotan muodossa. Kaunottareen haluttiin kuollut, mukavasti heitellessä retkottava rotta, joten tein parhaani painottaakseni ja täyttääkseni otuksen oikein.

Niin ja tosiaan kaavoitin ja ompelin sen myös.

Pääsin myös yhdistelemään lapsuuteni toiveammatteja: kondiittoria ja floristia. Kaunottareen tarvittiin paljon herkkuja, niitä tehtiin ihan urakalla.

Nom nom?

Muffinsipohjia uretaanista.

Värjättyä akryylimassaa.

Kuvasarjassa viimeisenä surullistakin surullisempi hyydyke, jonka korjasin. En valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa ennen operaatiota, mutta hyydykkeessä ei siis alunperin ollut mitään pursotuksia. Yksi onneton, todella muovinen muovimansikka oli liimattu kuumaliimalla hyydykkeen päälle ja sen pinnoite oli ottanut kolhuja niin, että sininen uretaanilevy paistoi kermanvalkoisen maalin alta. Tämä oli siis lavastajan varastosta pelastama nom nom, ja sen korjaaminen kesti noin 20 minuuttia.

Lisäksi tietenkin työnkuvaan kuului tavaroiden korjaaminen ja muu pienempi säätö, jota en kokenut sopivaksi dokumentoida, koska kädenjälkeni ei juurikaan näkynyt, vaan kyseessä oli usein jonkun muun kauan sitten valmistama tuote, jota vain korjailtiin.

Kansallisooppera on tosiaan Suomen suurin laitosteatteri, ja aivan mielettömän hieno paikka. Oli todella hienoa päästä työskentelemään siellä :)

Silikonimuotti

Silikoni on Vinamoldin lisäksi toinen näppärä muottiaine, jolla saa aikaiseksi joustavan muotin. Silikoni ei ole ihan yhtä herkkää murtumaan (Vinamold murtuu väännettäessä) eikä se vaadi kuumennusta.

Valettaviksi esineiksi silikonille valitsin ristimedaljongin ja sen saman vyönsoljen, jonka valoin Vinamoldiin.

Medaljonki

Vinamoldista otettu akrystal-valos.

Silikonin kanssa läträtessä malline pitää ensin eristää. Tämän silikonin mukana tuli ihan omaa eristeainetta, jota siveltiin mallineiden päälle monta kerrosta (kolme, mutta savimuottiin laitoin enemmän, kun tuntui että savi vaan imaisi ensimmäiset kerrokset).

Silikoni on kaksikomponenttiaine, eli se alkaa reagoida (jähmettyä) kemiallisesti kun sen ainesosat sekoitetaan keskenään.

Kahdessa eri purkissa.

Kaadetaan astiaan...

...ja sekoitellaan.

Komponentit pitäisi sekoittaa nopeasti, mutta seokseen ei juuri saisi jäädä kuplia. Hyvin sekoitettu aine kaadetaan mallineiden päälle varovasti, etteivät mallineet lähde seilailemaan pitkin astiaa.

Kun silikoni on jähmettynyt, muotti tulee astiasta ulos aika näppärästi vain kumoamalla ja hieman avittamalla.

Tarkkaa jälkeä

Uusvanhaa ajan patinaa

Tosiaan, huhtikuussa tekemäni kakun alle tuli hopeiset tarjottimet, jotka olivat vähän turhan hohtavaiset ja uudet, ainakin teatterin lavalle.

Ne piti siis patinoida ennen esillepanoa. Teoriatasolla hopean patinointi on todella yksinkertaista: tarvitaan muutamaa eri patinaväriä - ruskea, vihreä ja sinertävä ovat ihan mukavat - sekä kiiltävää lakkaa (mielellään vesiohenteista. Kiiltävä Natura on pop, jos sitä löytyy) ja kostea liina tai paperi.

Siellä se hohtelee.

Patinavärit ja lakkaa.

Työstövaiheesta en saanut kuvia, sillä siinä piti olla todella vikkelä. Edetään siis väri kerrallaan koko esineen läpi.

Sävytettyä lakkaa sivellään pienehkölle alueelle, jonka jälkeen liinalla tai paperilla puhdistetaan korkeammat kohdat yms. väristä. Näin edetään koko esine samalla värillä, ja vaihdetaan sitten sävyä.

Sävyjä näkyvillä

Tarjottimen suuri, tasainen pinta oli melko kinkkinen ja meni uusiksi pari kertaa, mutta lopulta olin tyytyväinen tulokseen.

Valmiina tarjoiluun!

One part saint and two part sinner

Alkuperäinen Madonna-tehtävä saatiin ja toteutettiin jo syksyllä.

Modasimme siis barbeista Madonna-patsaita.
Ota barbi ja tapa se jotenkin.

Monet aloittivat leikkaamalla neitokaisen kädet ja jalat irti kääntämistä varten (barbin kädet on väärässä asennossa) ja parturoimalla hiukset pois.
Itse jätin hiukset koskemattomiksi, niistä saa hyvää täytettä Madonnan huppuun. Jalkoihinkaan en kajonnut, mutta kädet käänsin toiseen asentoon kuumailmapuhaltimen avulla.

Mallikuvani jalusta oli puolipallon muotoinen, joten halkaisin laatikosta löytyneen sählypallon ja kovetin siihen päälle kankaan liimaliisterin avulla. Lisää korkeutta jalustaan väsäsin vielä uretaanilevystä.

Nuken kiinnitin jalustaan upottamalla jalkapohjiin piikit, jotka kiinnitin uretaanilevyyn, sekä virittämällä vyötärön ympärille kiinnittyvän rautalankatuen.

Paint-luonnos, en ottanut kuvaa :(

Vaatteet tehtiin liimaliisteriseoksessa uitetusta kankaasta. Se kovettuu yllättävän kovaksi.

Tein alusmekon ja päällimmäisen kaavun erikseen. Päällikaavussa myös huppu on tehty erillisestä osasta eikä siis samasta kappaleesta kuin muu kaapu.
Hiusten jättäminen hupun sisälle toi huppuun kivasti täytettä.

Nuppineulat apuna.

Tässä näkyy jalustakin.

Patsaan kuivuttua ja kovetuttua, aloin maalata sitä. Aika pian jouduin toteamaan, että osa laskoksista oli aivan liian syviä maalattaviksi. Täytin suurimman osan laskoksita paperimassalla: maalaaminen onnistui taas ja työstä tuli patsasmaisempi, kun siinä ei ollut suuria reikiä rakenteisiin. Massan kuivuttua maalasin patsaan uudestaan.

Lähikuva

Mutta tiedättekö sen Gordon Ramsay -hetken, "It's not good enough. Do it again."?
Noh, saimme tämän tehtävän uudestaan, ja nyt pitäisi tehdä parempi.

Aloitin taas kuumapuhaltelemalla neidin käsiä ja jalkoja, sekä irrottamalla pään. Kaulaa nimittäin piti lyhentää, barbikaulat ovat epäinhimillisen pitkiä ja laihoja.

Kivat kalsarit.

 Jalka oli kuitenkin niin paksua muovia, ettei se oikein taipunut kuumentamallakaan. Joten pistin sen poikki ja liimasin takaisin kasaan.

Teippasin vyötärölle vähän lisää massaa ja sen päälle paperimassalla muotoja. Kasvoihinkaan en ollut tyytyväinen, joten muotoilin alkuperäisten kasvojen päälle vähän plastoliinilla ja iskin muottiin.

Drowning Barbie.

Tämmöinen naama sieltä putkahti.

Valoin rouvalle jalustan tyhjiömuovattuun puolipalloon. Valuvaiheessa iskin jalustaan vielä rautalangan, johon sitten sain nuken pystyyn.

Sitten aloin taas uittaa lakanaa liimassa ja asetella sitä nuken päälle. Tällä kertaa kehotettiin käyttämään ohuempaa kangasta, joten niin tein.

Nuppineulat olivat taas suureksi avuksi.

Hahmon kuivuttua hieman, maalailin sitä kartoittaakseni mitkä kohdat vaativat täytettä. Tällä kertaa täyttämiseen ei kuitenkaan käytetty paperimassaa, vaan liisteröityä käsipaperia.

Päätöntä.

Käsipaperia kolossa.

Revultexista valetut kasvot kiinnitin alumiinifoliosta rytistettyyn tolloon ensin upottamalla foliopallon revultexiin ja sitten vain painamalla kasvo-osan kiinni kuivuneeseen pintaan. Hyvin jämähti. Loppupallon päällystin paperimassalla ja kiinnitin kuumaliimalla nuken kaulaan.

Pää paikoillaan.

 Tässä vaiheessa keksin sitten kuitenkin haluta patsaalle varpaat. Niiden veistely plastoliinista omin pikku kätösin ei oikein ottanut tuulta alleen (lopputulos oli aika lähellä tätä), joten keksin lopulta kopioida malliksi tuodun madonnapatsaan jalat.

Kivat varpahat.

Möykky plastoliinia...

Kopioin ne siis vain möykyllä plasoliinia. Pari kertaa piti ottaa uusiksi, kun irrotin möykyt niin vauhdikkaasti että osa varpaista vähän murtui. Lopulta irrotus onnistui ja pääsin kaataamaan jaloille kipsiä.

Kun kipsi oli kovettunut, irrotin sen muotista ja veistelin ylimääräisen kipsin pois varpaiden ympäriltä.

Osat piti tukea paikoilleen liimauksen ajaksi.

Paitsi että eivätpä ne pysyneet näinkään. Lepratautinen madonna. Noh, kiinnittelin ne takaisin ja tuin tällä kertaa paperimassalla.
Muutoinkin kyllästyttyäni käsipaperisekoiluun (ei kovettunut vaan jätti kaavun laskokset pehmeäksi) siirryin täyttämään onkaloita paperimassalla.

Liisteristä märkä käsipaperi kaavun laskoksissa oli taivuttanut neitokaisen ryhtiä aika kummalliseksi. Liimasin kaavun etureunan kiinni jalustaan ja jätin massatun Madonnan kuivumaan melko ninjassa asennossa yön yli.

Käsittely onneksi auttoi, ei ole enää niin takakeno lady.

Osan pienimmistä työhön jääneistä koloista täytin maalilla lopullisen pintakäsittelyn yhteydessä.